Yleistä Ajankohtaista Tapahtumakalenteri Avoimet työpaikat Vaalit Päätöksenteko Yleishallinto Sivistystoimi Kirjasto Vapaa-aika Sosiaali- ja terveystoimi Tekninen toimi Rakentaminen ja ympäristö Kaavoitus Yritykset Linkit Kriisin sattuessa Palautelomake

Kunnanjohtajan blogit 2008

19. joulukuuta 2008

Ennakoiva päätöksenteko auttaa menestymään

Lähitulevaisuuden vahvat signaalit kertovat korutonta kieltään talouskasvun hiipumisesta ja verotulojen vähentymisestä samalla kun kuntien velvoitteet lisääntyvät yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten vuoksi, esimerkkinä vaikkapa väestön ikääntyminen. Mahdottomalta näyttävä yhtälö uhkaa peruspalvelujamme ja samalla koko kansallista hyvinvointiamme, samalla koko kansantalouden kilpailukykyä.

Edellä kuvaamani haaste on otettava kunnissa vakavasti ja siihen on vastattava yksinkertaisella lääkkeellä, jota kutsutaan osaamiseksi. Sen on ulotuttava tavoitteena kunnan kaikkeen toimintaan, mutta ennen kaikkea johtamiseen. Strateginen johtajuus tarkoittaa ennakointia reagoinnin sijaan, kokonaisuuksien arviointia pienten asioiden sijaan, eturistiriitojen yli katsomista vastakkainasettelun sijaan, saumatonta valmistelua, päätöksentekoa, toimeenpanoa ja seurantaa. Leikillisesti ja Konsta Pylkkäsen viisausoppien mukaan strateginen johtajuus on kaukoviisautta, viisautta, ”joka on etevin viisauven laji”.

Toimintaan osallistuvilta se edellyttää sitoutumista, epävarmuuden ja erilaisuuden sietoa, mutta ennen kaikkea yhteistyökykyä. En tarkoita yhteistyökyvyllä sitä, että kaikissa asioissa vaiettaisiin yksimielisyyden nimissä. Ennen asiasta päättämistä asiasta pitää voida puhua suoraan ja kärjekkäästikin, siitä voidaan äänestää, mutta kun päätös tehdään, niin sen jälkeen haudataan erimielisyydet ja ryhdytään yksimielisesti toteuttamaan enemmistön tahtoa.

Kunnanhallitukset ovat tulevaisuuden suunnannäyttäjinä kuntien keskeisessä roolissa. Kärjistetysti voidaan sanoa, että kunnallisen itsehallinnon toteuttajana nimenomaan kunnanhallitus on avainasemassa, koska sen valmistelussa ja päätöksenteossa kanavoituvat poliittisen johtamisen linjaukset ja tahto.

Kuntajohtajalle kuten minulle kunnanhallitus on keskeinen yhteistyökumppani ja sparraaja. Ollakseen strateginen kunnanhallituksen tulee olla kuntajohtajaan rakentavassa vuorovaikutussuhteessa, jossa kunnioitetaan toisen vahvuuksia ja näihin vahvuuksiin nojautuu myös työnjako hallituksen sisällä.

Suunnittelen uudistavani kunnanhallituksen ja yleensäkin päätöksenteon työtapoja astetta strategisempaan suuntaan. Tämä merkitsee ensinnäkin työtapojen asteittaista uusimista, jossa perinteisten kokousten rinnalle tulevat keskustelutilaisuudet, työseminaarit ja hallituksen iltakoulut. Myös päätöksiä tullee olemaan aiempaa vähemmän, mutta ne ovat laaja-alaisempia ja valmistelussa kiinnitetään huomiota aiempaa enemmän eri vaihtoehtojen ja niistä koituvien seurausten esittelyyn.

Tavoitteena, ei enempää eikä vähempää, on ennakoiva hallitustyöskentely, jolla ohjataan kunnallisen toiminnan ydinasioita kuten maankäytön suunnittelua, budjetointia, organisaatiorakenteiden tarkastelua. Tämä luonnollisesti tehdään niin, että omaa työ myös aikataulutetaan ja sitä myös arvioidaan säännöllisesti. Sellainen työskentely ei toteuta jälleen Konsta Pylkkästä lainatakseni ”imelintä viisauven lajia”, eli jälkiviisautta.

Näen, että aika on otollinen uudistuksille monestakin syystä: valtuustokausi vaihtuu, toimintaympäristö muuttuu, edessä on suuria haasteita lainsäädännön, kuntayhteistyön, taloudenhoidon, henkilöstön saatavuuden ja monien muiden asioiden ohella. Uskon, että pääsemme tavoitteisiimme ja varmistamme hyvinvoinnin jatkumisen ja kehittymisen Askolassa myös tulevalla valtuustokaudella.

Toivon kaikille Rauhaisaa Joulunaikaa ja Onnellista Vuotta 2009!

Esko Rautiainen


5. joulukuuta 2008

Vuoden verran blogeja

Olen ollut blogien kirjoittajana vuoden ajan. Kokemus on ollut työtäni rikastuttava ja vaikka minulla onkin lähinnä ajanpuutteesta johtuvia vaikeuksia päivittää blogiani, mikä on stressaavaa, niin olen tyytyväinen siitä, että aloitin kirjoittamisen. Haluan aluksi esittää parhaimmat kiitokseni niille, jotka ovat lukeneet blogejani ja etenkin niille, joilta olen saanut palautetta teksteistäni. Minua lämmittävät eniten tavallisten kuntalaisten ja ammatikseen kirjoittavien antamat palautteet muitakaan mitenkään unohtamatta. Kaksi mainitsemaani ryhmää ilahduttaa minua hieman eri syistä: kuntalaisten kiitokset kertovat minulle, että omaan kuntaa ja omaa lähiympäristöä koskevat asiat kiinnostavat. Toimittajien palaute rohkaisee kirjoittamaan lisää, koska niissä on ollut mukana ammattilaisen kriittinen, mutta samalla kannustava ääni.

Vuosi sitten jo tiesin, kuinka turbulenttisessa maailmassa elämme, mutta silti olen kokenut yllätyksiä. Tiesimme kaikki vuosi sitten Jokelan ampumistragediasta ja Nokian vesikriisistä. Yksi kuluneen vuoden järkyttävimpiä asioita koko maan mittakaavassa ajatellen oli, että ensin mainittu murhenäytelmä toistui 11 kuukautta myöhemmin Kauhajoella. Ne myös tulivat Askolaan siten, että Askolan koulu jouduttiin tyhjentämään eräänä perjantaiaamuna. Vieläkään ei tiedetä sitä, että oliko Youtubessa esitetty koulua koskevaa todellista uhkausta, vai ei. Kesäkuussa koettiin myös pienimuotoinen vesikriisi Porvoon Veden jakelualueella ja se koski myös Askolan Särkijärveä, joka saa vetensä sitä Porvoon Veden kautta.

Kriisien opetus on ollut siinä, että yksi työni tärkeimpiä asioita on hallita tiedottamiskysymykset: on osattava kertoa faktat ja pitäytyä vain niihin, viestit on kerrottava ajallaan ja välitettävä niin, että oikea kohderyhmä saa tiedon ajallaan sekä on huolehdittava siitä, että kykenemme käsittelemään saamamme palautteen ja vastaamaan kysymyksiin.

Tiedottamisen haaste on toki joka päivä esillä kunnan toiminnassa. Yli kahdensadan hengen ja montaa kymmentä erilaista palvelua järjestävä organisaatio joutuu koko ajan tekemään töitä sisäisen viestintänsä onnistumisen hyväksi. Tähän sanoisin, ettei tiedottaminen enää ole niinkään välineistä kiinni. Haaste nimenomaan on siinä, että saa viestinsä perille niin, ettei se huku joka suunnasta tulevan informaation tulvaan.

Talouden haasteet nousivat todenteolla pinnalle vasta kesälomien jälkeen. Keväällä vain harva ennusti taantumaa ja maailmanlaajuisesta finanssikriisiä ei rohjennut ennustaa kukaan. Erityisen haasteelliseksi finanssikriisi on muuttunut siksi, ettei sen vaikutuksia reaalitalouteen osaa oikein kukaan ennustaa kovinkaan hyvin, mikä kuvannee maailmanlaajuisilla markkinoilla vallitsevaa epäluottamusta. Selvää kuitenkin on, että vaikutuksiltaan suuri markkinahäiriö on olemassa, mistä kertovat eri valtioiden elvyttävät toimet.

On kuitenkin muistettava, ettei ole olemassa sellaista elvytyspolitiikkaa, jolla valtiot voivat loputtomiin korjata kansainvälisten rahoitusmarkkinoitten toimimattomuutta. Se tarkoittaa sitä, että markkinoiden on normalisoiduttava hyvin nopeasti tai valtioilta loppuvat elvytyksen eväät.

Toisaalta on myös huomattava se, että niillä, joilla toimeentulo on jollain tavalla turvattu, on hyvä asema. Verohelpotukset, heikentynyt inflaatio, halvenneet raaka-aineet ja rakentaminen tekevät mahdolliseksi toteuttaa esimerkiksi tarvittavia rakennusten peruskorjauksia tai uudisrakentamista huomattavasti edullisemmin kuin mihin viime aikoina on totuttu. Tämä koskee myös Askolan kuntaa, joka myös rakentaa ja peruskorjaa ensi vuonna yli viiden miljoonan euron edestä.

Haluan olla luottavainen huolimatta siitä, että nyt on käynnissä ensimmäinen maailmanlaajuinen talouskriisi. Tilannetta on ryhdytty purkamaan maailmanlaajuisesti toimilla, jotka niin ikään ovat ennennäkemättömän suuria, samanaikaisia ja myös jollain tavalla yhteen sovitettuja.

Toivon, että olen oikeassa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!



Ruotsalaisuuden päivänä 2008

Alkon vähittäismyymälä Askolaan?

Lehtimiesten slangisana on skuuppi. Se tarkoittaa uutista tai uutisvihjettä, jota kukaan muu toimittaja ei vielä tiedä. Skuuppi on toimittajan ikioma uutinen, isolla U:lla kirjoitettuna. Se on siten toimittajalle arka asia, jonka puolesta hän taistelee viimeiseen saakka. Askolaa koskeva skuuppi valtakunnan suurimman sanomalehden toimittajan mielestä oli se, etteivät askolalaiset kunnallisvaaliehdokkaat vaalikoneen mukaan olleet pitäneet tärkeänä Alkon vähittäismyymälän saamista Askolaan.

Kuluneen viikon maanantain Helsingin Sanomissa siis julkaistiin uutinen, jonka mukaan (huom. sanatarkka lainaus uutisesta) ”osuuskauppa olisi tehnyt Alkon, jos Askola olisi ottanut”. Se ei pidä paikkansa, sillä Alko tekee vähittäismyymälöitään koskevat sijoituspaikkaratkaisut liiketaloudellisia periaatteita noudattaen muutaman vuoden periodilla. Ne on tehty vuoteen 2010 saakka, eikä Askola ole siinä listalla. Askolan kunnan päätöksenteossa Alkon vähittäismyymälän sijoittumista koskeva asia ei ole ollut lainkaan esillä.

Toinen huomionarvoinen asia on se, ettei Alkon vähittäismyymälää perusteta aivan noin vain, vaan se voidaan perustaa vain lääninhallituksen myöntämällä vähittäismyyntiluvalla, jota nimenomaan Alko ― eikä kunta― hakee. Hakemuksen perusteella lääninhallitus kysyy lausunnot ainakin poliisilta, seurakunnalta ja kunnan eri viranomaisilta. Kunnan viranomaisista kuullaan etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sivistystoimen viranomaisia ja kunnan lausuntoa pyydetään nimenomaan aiotun vähittäismyymälän sijainnin soveltuvuutta ajatellen, eli onko sen vieressä päiväkotia, koulua tms. palvelua, joka ei vähittäismyymälän viereen sovellu.

Uuden liikkeen kyseessä ollessa järjestetään viranomaisten välinen yhteinen neuvottelu, jotta uuden vähittäismyymälän sijoittumisesta mahdollisesti seuraavat haitat voidaan minimoida. Myymälöitä ei siten perusteta pelkästään kauppaketjun tai kiinteistösijoittajan ja Alkon keskinäisin sopimuksin eikä toisaalta torpatakaan pelkästään valtuuston tunteenomaisella vastustuksella, vaan lääninhallitukset ratkaisevat vähittäismyymälän sijoitusta koskevat päätökset objektiivisiin faktatietoihin nojautuen.

Oma mielipiteeni Alkon vähittäismyymälän sijoittumisesta Askolaan edellä mainittujen reunaehtojen täyttyessä on myönteinen. Katson, että toteutuessaan vähittäismyymälä parantaisi kunnan palveluvarustusta ja lisäisi ruokakauppojen toimintaedellytyksiä, ylipäätään sitä, että palvelut olisivat saatavissa läheltä. Vastaavasti haittojen ehkäisykin helpottuisi, kun myymälä olisi tavallaan omien silmien alla. Askolan kompakti koko helpottaisi haitallisten lieveilmiöiden tunnistamista ja niiden poiskitkemistä tarvittaessa.

Episodi on opettanut minua siltä osin, että me suomalaiset suhtaudumme hyvin tunteenomaisesti alkoholiasioihin. Olen saanut asian johdosta lukuisia yhteydenottoja ja olen saanut selvittää kunnan kantaa eri tahoille. Paikallislehdessä oli jo mielipidekirjoitus ja tänään sain pöydälleni asiaa koskevan aloitteen, eli kuntalaiset ovat olleet aktiivisesti liikkeellä. Toivon, ettei noussut kuntalaisaktiivisuus jää tähän, vaan että se myös leviää kunnan järjestämien palveluiden ympärille ja ylipäätään kiinnostuksena kunnallista päätöksentekoa ja omaa kuntaa kohtaan.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja


Lokakuun 17. päivänä 2008

Parasta Suomen kuntiin, osa 2

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on käynnistyi alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen aloitteesta vuonna 2005 ja pontimena asiassa oli Suomessa tapahtuva väestö- ja ikärakenteen muutos. Tarkoitan sitä muutosta, joka seuraa ensinnäkin väestön vanhenemista, siis suurten ikäluokkien tuloa vanhusikään ja toisaalta sitä muuttovirtaa, joka kasaa suomalaiset pois Itä- ja Pohjois-Suomesta asutuskeskuksiin ja pääkaupunkiseudulle.

Seuraukset tästä suuresta muutoksesta ovat kuntien näkökulmasta katsoen hyvin haasteelliset: vanhusväestön osuus koko väestöstä kasvaa, mikä väistämättä aiheuttaa heidän palvelutarpeidensa määrän kasvun. Samaan aikaan heitä hoitava henkilökuntakin vanhenee samaa tahtia, mikä merkitsee suurta rekrytointitarvetta. Kun nämä kaksi asiaa yhdistetään, niin yhdistelmästä saadaan toinen toistaan vahvistava sykli, joka puolestaan kohtelee eri kuntia eri tavoin maan eri osissa pääsääntöisesti siten, että suurimmat haasteet yhtäältä ovat Itä- ja Pohjois-Suomen maaseudulla ja toisaalta suurissa keskuskaupungeissa kuitenkin niin, että muuttoliike vie maaseudulta väkeä tuoden niitä keskuskaupunkeihin.

Askolan kunta (ja yleensä Itä-Uusimaa) pärjää tässä muutoksessa pääsääntöisesti hyvin. Alueellamme on väestönkasvua, kuitenkin niin, että se on hallittavissa olevaa. Elinkeinorakenne on vahva ja pääkaupunkiseudun läheisyys paitsi mahdollistaa työssäkäynnin siellä saakka tuo myös uusia mahdollisuuksia yritystoimintaan. Kasvu ei vielä ole tuonut liian ylivoimaisia haasteita liikenneruuhkien, melun, saastumisen, maan- ja asuntojen hinnannousun tms. syyn johdosta. Päinvastoin, kasvu on merkinnyt kasvavia verotuloja, väestörakenteen muuttumista aiempaa paremmaksi, uutta yritystoimintaa, parantuneita palveluja ja niin edelleen.

Tämä ei kuitenkaan anna lupaa jättäytyä paikoilleen ja tuudittautua valheelliseen hyvänolontunteeseen. Päinvastoin hyvä asema suorastaan motivoi tekemään asiat entistä paremmin, entistä tehokkaammin, entistä kansalaislähtöisemmin, koska siihen on vapaaehtoinen mahdollisuus. Ulkoa päin tuleva pakko on kaikkein vastenmielisin vaihtoehto.

Paras-hankkeeseen ja siitä annettuun lakiin jäi kummajainen, vastenmielinen keppi, jonka kanssa on elettävä. Tarkoitan puitelain 5 §:n sosiaali- ja perusterveydenhuollon vähintään noin 20.000 asukkaan väestöpohjaa, joka pakottaa meitä tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka voivat olla epätaloudellisia tai nykytilaa huonontavia. Väestöpohjavaadetta käytetään joissain maamme kunnissa siten, että sillä jopa kiristetään pienempiä kuntia liitoksiin eikä se suinkaan ollut PARAS-hankkeen tarkoitus ainakaan hankkeen alullepanijan mielestä.

Maamme 200 pienintä kuntaa aikaansaa vain 5 % kuntien kokonaismenoista ja vastaavasti 30 suurinta kuntaa saa aikaan 50 % kuntien kokonaismenoista. Jos maamme 200 pienintä kuntaa tyystin lopetettaisiin palveluineen, niin tästä koituisi yhteiskunnalle bruttoarvona 5 prosentin säästö. Tästä voidaan päätettä, että 200 pienimmän kunnan liittäminen osaksi suurempia kokonaisuuksia säästää hyvin marginaalisesti yhteiskunnan menoja, itse asiassa tuskin lainkaan.

En suinkaan vastusta kuntaliitoksia, vaan maamme eri osissa on paljon kuntia, joiden väestökato ja väestön vanheneminen on vienyt kunnan sellaiselle uralle, että ainoa mahdollisuus on liittyä osaksi suurempaa kokonaisuutta. Jos kunnan väestöllinen huoltosuhde on jo nyt yli 1, väestökato jatkuvaa ja syntyvyys jatkuvasti pienempää kuin kuolleisuus, niin voidaan kysyä, että kauanko kestää, ennen kuin viimeisen jäljellä olevan tehtävänä on sammuttaa valot. Askola ei kuitenkaan ole sellainen, vaan meidän huoltosuhteemme on vuoden 2005 tilanteen mukaan 0,68, mikä on lähellä koko maan keskiarvoa. Tilastokeskuksen laatiman ennusteen mukaan se on 0,85 vuonna 2025, jolloin se on parempi kuin maassa keskimäärin.

Olen sitä mieltä, että PARAS-hankkeessa on siirryttävä seuraavaan vaiheeseen kuntarakenteen uudistamisen sijaan. Jatkossa on kiinnitettävä huomiota uusien toimintatapojen parantamiseen, on uudistettava palvelurakenteita kuntarakenteen uudistamisen sijaan. On löydettävä joustavia rakenteita, uudenlaista kumppanuusajattelua myös yli julkisen ja yksityisen tai julkisen sektorin ja niin sanotun kolmannen sektorin, millä tarkoitan yhdistys- ja vapaaehtoistoimintaa. Kun näihin uudistuksiin lopulta mennään, uskon, että Askolan kunnalla on paljonkin annettavaa huolimatta siitä, ettei se täytäkään vähintään noin 20.000 asukkaan väestöpohjavaadetta.


Syyskuun 30. päivänä

Tiistai, syyskuun 23. päivä

Tiistai 23. syyskuuta oli meille suomalaisille todella synkkä, murheellinen ja musta päivä. Jo toisen kerran vajaan 11 kuukauden aikana suomalaisessa oppilaitoksessa oli verilöyly, joka vaati lukuisia ihmisuhreja. Kaikkien huulilla on huolimatta siitä, ettei tyhjentävää vastausta koskaan varmaan saadakaan, kysymys: miksi? Mikä on ajanut nämä nuoret miehet niin syvään vihaan ja epätoivoon, että he tällä tavoin surmasivat viattomia läheisiään itsensä ohella.

Olen viikon aikana vaihtanut runsaasti mielipiteitä niin kouluyhteisöjen, terveydenhuollon ammattilaisten kuin kollegoiden kanssa tapahtuneesta ja voin todeta, että me kaikki olemme yhtä neuvottomia kysymyksen miksi edessä. Voimme vain reagoida jälkikäteen tapahtumiin ja ottaa niistä opiksemme.

On myönnettävä, että kouluterveydenhuollon resurssit ovat rajalliset ja lienevät enemmänkin suunnattu oppilaiden fyysisen eikä psyykkisen toimintakyvyn seurantaan. Kouluihin on toki tullut koulukuraattoreita/ nuorisoneuvojia tai vastaavia, joiden tehtävänä on muun työnsä ohessa seurata ja huolehtia psyykkiseen jaksamiseen liittyvistä asioista. Tällaisten tapahtumien jälkeen on helppoa väittää, etteivät resurssit ole olleet riittävät. On kuitenkin muistettava, että meillä on hyvin kattava terveyden- ja sosiaalihuollon järjestelmä, joka ottaa vastaan muulloinkin kuin kouluaikaan. Sinne pääsee 24 tuntia päivässä vuoden jokaisena päivänä.

Toisaalta on muistettava se, että suomalaisilla on ollut pitkään kyseenalainen kunnia olla itsemurhatilastojen kärjessä. Nämä tapaukset, siis Myyrmanni, Tuusula ja Kauhajoki, on kaiketi luokiteltava itsemurhiksi, mutta sillä kauhistuttavalla erotuksella muihin tapauksiin nähden, että tekijä murhaa viattomia sivullisia oman henkensä riistämisen ohella. Lieneekö vielä niin, että kyse on tekijälle puhjenneesta skitsofreniasta, sillä siihenhän käsittääkseni sairastutaan hyvin usein noin 20 vuoden ikäisenä?

Matkijat ovat oma lukunsa. Myös Askolan koulua kohtaan esitettiin uhkausvideo viime viikolla ja koulu jouduttiin tyhjentämään ja tutkimaan kolmen poliisipartion voimin. Uhkauksella onnistuttiin häiritsemään koulutyötä pitkäksi ajaksi, sitomaan viranomaisvoimia ja kylvämään epäluottamuksen ja pelon ilmapiiriä pitkäksi ajaksi. Tällaisen uhkauksen tekijää tulee rankaista ankarasti ja laittaa korvaamaan aiheutuneet vahingot.

Mielestäni katsetta on käännettävä kodin ja työelämän suuntaan. On löydettävä keinot, kuinka sovittaa paremmin yhteen perhe-elämä ja työ vieläpä niin, että myös riittävälle levolle jää itse kullakin aikaa. Peräänkuulutan myös vanhemmuutta, sitä, että lapsia on kasvatettava ja että heille on oltava aikaa. Tämä koskee etenkin 7 – 13-vuotiaita, jotka nykyisin lienevät eräänlainen väliinputoajaryhmä. Liian moni heistä joutuu tulemaan tyhjään kotiin ja olemaan liikaa yksin päivittäin, mikä tarjoaa tilaisuuden sille, että netistä ja sen mitä kummallisimmista sivustoista tulee hallitsevaa ajanvietettä niin, ettei lapsi enää huomaa, mikä on todellista ja mikä virtuaalista maailmaa.

Lapselle ja nuorelle tulee myös tarjota riittävästi mahdollisuuksia vapaa-ajan ja koulujen aamu- ja iltapäivähoidon palvelujen muodossa. Näitä palveluja järjestettäessä tulee toimia ennakkoluulottomasti niin, että sitä voi tuottaa ja tarjota paitsi kolmannen sektorin toimijat myös yksityinen palveluntuotanto, miksipä ei myös jokin vanhempien talkoorinki tai vastaava, kunhan on vain takeet siitä, että siihen on omalta osaltaan sitouduttu. Mielestäni sen tulee olla maksullista toimintaa, koska sillä on vain täydentävä rooli. Ensisijainen kasvatusvastuu kuuluu vanhemmille.

Hallitus tuo eduskuntaan lakiehdotuksen, jolla käsi- aseiden saantia ja lupien valvontaa tullaan kiristämään. On kysyttävä, että miksi vasta nyt, kun Iso-Britannia kykeni siihen yhden vastaavan tapauksen perusteella noin vuoden kuluttua tapahtuneesta.

Näinä viikkoina on kuitenkin tärkeintä osoittaa myötätuntoa uhrien omaisille. Muu ehditään hoitaa, mutta myötätunnon osoitus sureville on oltava etusijalla. Uskon myös, että estämällä vastaavien tapahtumien toistuminen pystymme parhaiten auttamaan niin heidän kuin kaikkien turvallisuuden tunteen palautumista. Erittäin tärkeää tässä jälleenrakennustyössä on se, että emme saa hukata avoimen kansalaisyhteiskunnan ideaa, emmekä lukitse itseämme ovien ja muurien taakse tai mittavan poliisikontrollin suojiin, koska se olisi viesti näille raukkamaisesti toimiville häiriintyneille siitä, että he voittivat pystyen lietsomaan kollektiivisen pelon ilmapiirin koko yhteiskuntaan.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja

Elokuun 14. päivänä

Pormestaritko pelastavat laimean kunnallisvaali-innostuksen?

Pääministeri avustajineen on nostanut keskusteluun ajatuksen pormestarimallista, siis päätoimisesta äänestäjien valitsemasta kunnan- tai kaupunginjohtajasta. Varsinkin hänen avustajansa perustelivat asiaa siten, että siirtyminen pormestarijärjestelmään voisi nostaa hiipunutta kunnallisvaalien äänestysintoa. Vanhanen puolestaan suositteli pormestarimallia "kriisikunnille" ja voimakkaassa muutoksessa eläville kunnille. Pääministerin mielestä tällaiset kunnat tarvitsevat pitkän ajan ohjelmaa selviytyäkseen, ja pormestari pitäisi valita poliittisen ohjelman eikä henkilön perusteella.

Valtuuston valitsema pormestari on jo mahdollinen ja sitä kokeillaan Tampereella. Samoin Turussa on päätoiminen palkkiota nauttiva kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Nykyisen lainsäädännön mukaan pormestari toimii myös kunnanhallituksen puheenjohtajana, kun taas virkasuhteinen kunnanjohtaja, kuten minä, toimii kunnanhallituksessa esittelijänä. Samoin nykylainsäädännön mukaan nimenomaan valtuusto (eikä kuntalaiset) valitsee pormestarin ja kunnanjohtajan.

Johtamisjärjestelmän vain yhteen osaan koskeminen mielestäni rikkoo kokonaisuuden. Mikäli kansan valitsemaan pormestarimalliin mennään, niin siirtyminen edellyttää perusteellista harkintaa sekä kunnan poliittisesta että operatiivisesta johtamisesta. Ensinnäkin on huolehdittava siitä, että valtuustolla myös on riittävästi valtaa. Pormestarista ei saa tulla valtuustoon nähden rinnakkaista vallankäyttäjää, siis kilpailijaa valtuustolle, mutta hänellä kuitenkin on oltava riittävät valtuudet, jotta kiinnostus äänestää pormestaria säilyisi ja jotta valta saisi riittävät ”kasvot”.

Toisaalta on muistettava se, että kunnan johtamisessa on myös kyse operatiivisten asioiden ja hallinnollisten asioiden johtamisesta, jossa on kyse ammatillisesta monialaisen konsernin monimutkaisesta johtamisesta. Ammatillinen johtaminen on eri asia kuin mitä on poliittinen johtaminen ja sen vuoksi on huolehdittava siitä, että kunnan palvelutoiminnan johtaja on alansa riittävän koulutettu ja kokenut ammattilainen eikä pelkästään politiikan kehäkettu. Tämän vuoksi pormestarimallin käyttöön ottavan kunnan on järjestettävä uudelleen kunnan johdon työnjako poliittisen ja virkasuhteisen koneiston välillä.

Kolmanneksi on huolehdittava riittävästä jatkuvuudesta. Kunnan johtamisessa, hankkeissa ja hallinnossa mielestäni valtuuston neljän vuoden toimikauteen sidottu pormestarin toimikausi voi aiheuttaa tempoilua, joka koituu kunnan vahingoksi ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta pitkä toimikausi voi aiheuttaa sen, että pormestarin asema suhteessa valtuustoon korostuu liikaa.

Lopuksi on myös harkittava perusteellisesti sitä, että onko hän paitsi valtuuston niin myös kunnanhallituksen puheenjohtaja, mikä myös voi vaikuttaa poliittiseen vallanjakoon luottamushenkilöelinten välillä.

Vuonna 1995 voimaantullutta kuntalakia on sanottu mahdollistavaksi laiksi. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei lainsäätäjä ole halunnut sitoa kuntien käsiä liikaa, vaan että kunnilla itsellään on valta ja vastuu organisoida hallintonsa ja tehtävänsä mahdollisimman pitkälle itse toki niin, että oikeusvaltion periaatteet ja demokratia tulevat huomioonotetuiksi. Tältä pohjalta pormestarimallin käyttöönottoa voidaan ja jopa tulee lisätä länsieurooppalaisen perinteen mukaisesti. Siitä ei saa kuitenkaan tulla ainoa vaihtoehto, koska se kaventaisi kunnallisen itsehallinnon liikkumavaraa, kun asian pitäisi olla täysin päinvastoin. Eduskunnan tulee tehdä kaikkensa sen eteen, että paikallinen toimija, valtuusto, voi käyttää poliittista herruutta mahdollisimman laajasti ja täysimääräisesti, koska uskon sen pitävän yllä kiinnostusta kunnallisesta päätöksenteosta. Samoin kuntien ja eri poliittisten ryhmittymien on syytä pohtia omia valintojaan ja käytäntöjään myös siitä näkökulmasta, että kuinka kuntalaiset saadaan kiinnostumaan yhteisten asioiden hoitamisesta. Kaikkea viisautta tässäkään asiassa ei ole laitettu peliin vielä missään.

Mielenkiintoista kunnallisvaalisyksyä toivottaen
Esko Rautiainen


juhannusviikon tiistaina 2008

Parasta kuntauudistusta?

Kunta- ja palvelurakenneuudistus täytti kolme vuotta keväällä. PARAS-hankkeeksi nimetty uudistus on muuttanut kuntien rajoja enemmän kuin mikään muu uudistus kunnallisen itsehallinnon historian aikana. Palvelurakenteisiin ei tänä aikana ole tehty tästä hankkeesta seuranneita todellisia uudistuksia kovinkaan paljoa, ellei sellaisiksi lasketa pääasiassa väestökadosta, talouden kurjistumisesta tai muusta vastaavasta syystä tehtyjä harvennuksia. Syvällisten muutosten, jolla tarkoitan palvelujen tuotantotavan, yksityisen ja julkisen sekä niin sanotun kolmannen sektorin rajat ylittävää kumppanuutta, uusia innovaatioita tai muuta vastaavaa, aika on vielä edessä. On toki todettava samassa yhteydessä, että kuntien yhdistyminen tarjoaa enemmän mahdollisuuksia tähän, mutta toinen asia on, halutaanko auenneita mahdollisuuksia käyttää hyväksi, vai tyydytäänkö vanhaan ja koettuun.

Valmistelimme ja neuvottelimme kuluneen talven ajan yhteistoiminta-alueen muodostamista Porvoon kaupungin kanssa, tuloksetta. Kynnyskysymykseksi neuvotteluissamme nousi kustannustenjakoperiaate, siis raha. Porvoon ehdotus kustannustenjaosta olisi merkinnyt meille noin 1,3 – 1,5 miljoonan euron vuotuista lisälaskua ja se puolestaan olisi tarkoittanut sitä, että hyvässä kunnossa ollut kuntatalous olisi romahtanut kriisikunnaksi jo ensimmäisenä sopimusvuonna. Tästä syystä emme voineet hyväksyä ehdotusta ja olemme nyt lähtöruudussa. Meillä toki on aikaa, sillä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain velvoitteet tulee täyttää viimeistään 1.1.2013, emmekä siis vielä ole laittomassa tilassa.

Toiminnallisestikin pärjäämme. Meillä on lääkärivajetta, mutta toisaalta onnistuimme saamaan kolmannen hammaslääkärin hoitajineen entisten ja kokeneiden hammaslääkäreiden rinnalle. Kun ajatellaan sitä, että hammaslääkärivaje on lääkäripulaa pahempi maassamme, niin voimme olla suhteellisen tyytyväisiä vallitseviin olosuhteisiin. Pulaa on myös hoitopuolella ja laitoshuollossa ja vastaavissa sijaisista, mutta niin on kaikkialla.

PARAS-uudistuksen taustalla on kaksi suurta valtakunnallista väestöllistä tekijää. Toinen on väestörakenteen vanheneminen niin, että olemme kansakuntana Euroopan vanhin ja toinen on muuttoliike pääasiassa Itä- ja Pohjois-Suomesta kohti Etelä- ja Lounais-Suomea ja suuriin kaupunkeihin tai niiden liepeille. Näiden muutosten vaikutukset tuntuvat Askolassa enemmän plus- kuin miinusmerkkisenä. Väkilukumme kasvaa ja muuttoliike tuo meille nuorta väestöä. Nuori väestö puolestaan on lisääntymiskykyistä ja – haluista, joten meillä on syntyvyyden enemmyys kuolleisuuteen nähden.

Kasvussa on toki haasteensa kuten Askolan kunnan kovasta investointibuumista voidaan nähdä. Rakennutamme ja sitä myöten velkaannumme ennätystahtia. Investoinnit, ikävä kyllä, näyttävät ajoittuneen alkaneeseen laskusuhdanteeseen, korkeiden korkojen ja kasvaneen inflaation aaltoon, kuitenkin siten, että rakentamisen hinta on edelleen korkea. Seuraavalla valtuustokaudella on heti aluksi pystyttävä ensinnäkin tarkistamaan investointisuunnitelmat ja toiseksi tekemään sellaisia käyttötaloutta koskevia rakenteellisia ratkaisuja, joilla helpotetaan tasapainoisen talouden yhtälön luomista.

Myös lainsäädännön kehitys asettaa omat haasteensa. Viimeisimmän esityksen mukaan perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa ollaan asettelemassa saman katon alle. Terveyskeskuksiin tulisi näin perusterveydenhuollon lisäksi myös erikoissairaanhoidon perustason toimintaa, kuten poliklinikkavastaanotto, pientoimenpiteitä ja päiväkirurgiaa. Lisäksi potilaalle ollaan antamassa laajemmat mahdollisuudet valita jopa yli kuntarajojen, missä toimipisteessä häntä hoidetaan.

Erikoistutkija, kuntatalouden dosentti Heikki Helin toteaa tuoreessa julkaisussaan ”Tapausten kulku – Valtionosuus- ja verouudistukset ja uudistussuunnitelmat 1990 – 2006 ja valtion toimenpiteiden vaikutus kuntien talouteen”, että PARAS-hanke kuihduttaa reuna-alueet ja syrjäseudut niin, että entitset kirkonkylät jäävät sananmukaisesti kirkon kyliksi, joissa ei kirkon lisäksi ole muita palveluja, vaan ne on haettava etäältä. Hänen mielestään kuntien rahoitusjärjestelmä on viidakko, josta juuri kukaan ei ota selvää ja viimeisen viidentoista vuoden aikana tehdyt uudistukset ovat enemmän vieneet kunnilta rahaa kuin mitä ne ovat niille tuoneet. Helinin väitteisiin on helppo yhtyä, sillä kuntataloudet ovat velkaantuneet ja kuntien tuloveroprosentit nousseet vuodesta toiseen.

Poliittinen logiikka on luku sinänsä. Maan hallitukset väristä riippumatta ja kansanedustajat eduskunnassa laidasta laitaan tekevät uudistuksia, toteuttavat hallitusohjelmaan kirjaamiaan tavoitteita. Ainoa keino toteuttaa uudistuksia on säätää niistä lailla ja uusien lakien synty aiheuttaa lisää kuntiin tulevaa ulkoapäin tapahtuvaa ohjausta. Ulkopuolinen ohjaus ilman riittävää rahallista osallistumista (= käskijä maksaa-periaate) tuo kuntatalouteen sellaisia vaikeuksia, joille kuntapäättäjät eivätkä virkamiesjohto voi tehdä paljoa. On kysyttävä, että ovatko kunnat valtionhallinnon etäpäätteitä, sokeita määräysten noudattajia, vai annetaanko kunnille aidot mahdollisuudet kehittää toimintojaan omista lähtökohdistaan käsin, kunnallisen itsehallinnon periaatteita noudattaen. PARAS-hankkeessa on piirteitä, joita kunnallisen itsehallinnon periaatteiden näkökulmasta on vaikeaa niellä.

Olen kuitenkin optimisti. Uskon, että PARAS-hankkeen hedelmät putoavat kunnallisen itsehallinnon koriin ajan myötä. Sadon kypsyttäminen vaatii työtä ja kipeitäkin ratkaisuja, mutta on toki niin, että vaivaton ja helppo maailma ei ole mielenkiintoinen eikä suuria ratkaisuja tehdä kädenkäänteessä, vaan päinvastoin, timantit syntyvät kovan paineen alaisena. Kunnalliselle päättäjälle uusi tuleva valtuustokausi tarjoaa paljon haasteita ja monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia.

Hyvää juhannusta ja kesää kaikille!


29.5.2008

Luontoa säästävä toiminta menestystekijäksi

Niukkenevat energiavarat ja ilmastonmuutoksen vastainen taistelu pakottavat jokaisen tarkistamaan toimintojaan energiaa ja luontoa säästävälle linjalle. Kunnassa se tulee esille etenkin maankäytön suunnittelussa, eli kaavoituksessa, mutta myös päivittäisessä käytännön palvelutuotannossa. Joudumme suunnittelemaan toimintojamme, asumista ja palveluja siitä näkökulmasta, että voimme olennaisesti hillitä hiilidioksidipäästöjä ja säästää energiaa. Tarkastelu ei siten ulotu pelkästään kunnan omaan toimintaan, vaan kyse on siitä kokonaisuudesta, jonka kunta, asukkaat ja sidosryhmät (esimerkiksi yritysten asiakkaat) muodostavat.

Askolassa se merkitsee maankäytön suunnittelun uudistamista. Meillä ei vieläkään ole yleiskaavaa, vaan ensimmäistä luodaan keskustaajamien, siis Kirkonkylän ja Monninkylän ympärille. Siitä työ jatkuu myös muihin kyliin siten, että sivukylien asutut rakenteet ja eräät tärkeät luonnon erityispiirteet käydään läpi tarkemmin, mutta tavallisen maa- ja metsätalousmaan osalta suunnittelu tehdään kevyemmin, kuitenkin maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti.

Toimivan kunnan rakenteen tulee edistää jo olemassa olevan kylärakenteen kehitystä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä elinkeinotoiminnan ja muun toimintapohjan monipuolistamiseen. Alueiden käytössä otetaan huomioon haja-asutukseen ja yksittäistoimintoihin perustuvat elinkeinot sekä maaseudun tarve saada uusia pysyviä asukkaita. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulee kehittää jatkossa nimenomaan haja-asutustamme niin, että se tapahtuu ensinnäkin suunnitellusti ja jo olemassa oleviin ja toimiviin kyliin tukeutuen eikä suunnittelemattomasti. Vaikka jokin paikka tonttina voisikin olla hyvä ja kaunis talon paikaksi, niin sen pitää myös sopeutua kokonaisuuteen, jossa otetaan myös huomioon palvelut ja yhdyskuntatekniset ratkaisut kuten tiet sekä vesi- ja jätevesihuolto. Mitään mahdollisuutta siihen, että vanhan laulun mukaan koti nostettaisiin joka niemen notkoon tai saarelmaan, ei ole.

Toisaalta kunnan on pidettävä huoli omasta tonttivarannostaan. Tilanne on hyvä Kirkonkylän – Vakkolan ja sivukylienkin osalta. Puutetta sen sijaan on kunnan länsiosissa, eli Monninkylän taajamarakenteen tiivistämiseksi ja yritysalueita varten tarvitsemme lisää maa-alueita. Toivon, että onnistumme saamaan hyviä maakauppoja aikaan ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä, sillä siihen saakka myyjä voi myydä kunnalle verovapaasti maitaan. Määräaikainen laki verohelpotuksista on tarkoitettu nimenomaan porkkanaksi sille, että kunnat voivat täydentää raakamaavarantojaan.

Kunnan työpaikkaomavaraisuus on noin 57 % ja Askola onkin profiloitunut asumis- eikä työpaikkakuntana. Tämä strategia tulee tarkasteltavaksi siten, että mahdollistaaksemme väestönkasvua meidän on pystyttävä luomaan alueellemme myös uusia työpaikkoja. Toisaalta uusimpien liikennepolitiikan linjausten mukaisesti meidän tulee tehdä työtä ja sitoutua siihen, että vastaisuudessa tehtävät liikennepoliittiset investoinnit tehdään joukkoliikennettä suosivina. Varsinkin rautatieliikenteen kysymykset tulee pitää esillä ja tavoitella sitä, että Heli-rata syntyy vahvistamaan Itä-Uudenmaan aluerakennetta ja pitämään yllä mahdollisuutta käydä töissä pääkaupunkiseudulla. Porvoon seudun mahdollisuus suuntautua metropoliyhteistyöhön on vahvuutemme.

Korkea energian hinta ei ole pelkästään uhka, vaan se on myös mahdollisuus. Se pakottaa ihmiset kekseliäiksi niin, että pystymme vähentämään öljyriippuvuuttamme ja siten voimme jopa luoda energian säästämiseen ja päästöjen vähentämiseen tähtääviä uusia, osaamiseen perustuvia työpaikkoja. Tämä koskee etenkin Itä-Uuttamaata, jossa jo ovat muun muassa Neste Oy ja Loviisan ydinvoimala. Näiden ympärillä on sellaisia uusia mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen on mahdollista teollisuuden, julkisen vallan toimijoiden, korkeakoulujen ja innovatiivisten ihmisten yhteistyöllä.


Äitienpäivän aattona 2008

Kulttuurikunta Askola

Kuluneella viikolla olen ilokseni saanut lukea lehdistä Askolan teatterin uudesta näytelmästä, mikä on virittänyt minut muiden lailla odottamaan sitä, että pääsen seuraamaan näytelmän esitystä Tanhuvaaraan. Iso joukko vapaaehtoisia on puurtanut talven ajan asettaakseen itsensä estradille ja kootakseen kuntalaisia laajasti yhteen paitsi nauttimaan niin myös lähtemään kotiin uusien ajatusten pyöriessä mielessä. Aiempien vuosien esitykset eivät ole saaneet osakseen muuta kuin ylistävää kritiikkiä ja uskon niin tapahtuvan tänäkin vuonna.

Askolan kaltaiseen perinteiseen maaseutukuntaan kulttuuri sopii erinomaisen hyvin. Jo itse sana ”kulttuuri” tulee etymologisesti latinan verbistä colere, mikä tarkoittaa viljellä. Siitä on edelleen johdettu substantiivi cultura, joka tarkoittaa viljelystä. Aluksi tämä tarkoitti pelkästään maanviljelyä. Rooman valtakunnan aikakaudella on otettu käyttöön käsite animi cultura, ”hengen viljely”.

Kunnassamme on kautta aikain ollut vahvoja hengen viljelijöitä perinteisten ”maaruukarien” (=maanviljelijä, jordbrokare) ohella. Tunnetuin heistä on ollut kirjailija ja lehtimies, aikansa hyvin vahva vaikuttaja Vihtori Peltonen, joka on tunnettu paremmin nimellä Johannes Linnankoski. Hän oli aikansa edelläkävijä, mitä tulee kansansivistystyöhön. Tämä käy ilmi laajan kirjallisen tuotannon ohella muun muassa sanomalehti Uusimaan, suomenkielisten kansakoulujen ja Porvoon Suomalaisen Yhteiskoulun perustamisena sekä moninaisena kansansivistystyönä aina käytöskursseista alkaen. Hän oli erinomainen puhuja ja hänen kirjoittamaansa puhetaidon opasta on käytetty yliopiston kurssikirjanakin. Myös Askolan elävä seuraintaloperinne ja yhdistystoiminta kumpuavat hänen vahvasta vaikutuksestaan.

Ja kun puhutaan sivistystyöstä, niin ei sovi unohtaa metsäneuvos, varatuomari Veikko Pohjanpellon suurta työtä kotikunnan myöhempien sukupolvien hyväksi. Hänen ansiostaan meillä on tänään hyvin pärjäävä lukio sekä kaksi suuren pääoman omaavaa rahastoa, jotka tukevat menestyneitä opiskelijoita.

Kun puhumme kunnan elinkelpoisuudesta, niin usein huomio kiinnittyy kunnan talouslukuihin, peruspalvelujen toimivuuteen ja esimerkiksi kauppojen ja erikoisliikkeiden määrään. Elinkelpoisuudesta unohtuvat liian usein vapaaehtoistyö ja paikallinen oma kulttuuri, vai onko niin, ettei sitä osata pukea mitattavaksi luvuksi tai suureeksi. Nykypäivänä en usko sen enää olevan arvostuksen puutetta, koska ihmiset haluavat yhteisöllisyyttä ja tapahtumia, sellaista, joka kohottaa meidät aika ajoin tavallisen arjen yläpuolelle ja sellaista, joka auttaa meitä selviämään arjen haasteista.

Oli miten oli, niin Askolalla ei ole mitään hävettävää kunnan elinkelpoisuudessa, mitä kulttuurielämän vilkkauteen ja sen laatuun tulee. Nyt jo yhdistykseksi järjestäytyneen teatterin lisäksi mieleeni tulevat pikaisesti ajateltuna tässä yhteydessä Askolassa asuvat taiteilijat, suomalaisten sotien historiaa ansiokkaasti selvitellyt everstiluutnantti Ilmo Kekkonen sekä myös vajaa kymmenen vuotta sitten yläasteen koululaisten tekemä levy.

Kulttuuri miellettiin alkujaan luonnon vastakohdaksi. Ihmiskuvamme kuitenkin käsittää ihmisen olevan osa suurta luonnon evoluutiota, joten sen logiikan mukaan kulttuuri ja ihmisen tekemät asiat ja esineet eivät voi olla luonnon vastakohtaa, vaan osa sitä. Kulttuuria on myös se tieto, jonka ihminen tuottaa ja siirtää eteenpäin sukupolvelta toiselle. Näin ajatellen, ja kun otetaan huomioon kulttuuri-sanan alkuperäinen merkitys, voiko olla olemassakaan soveliaampaa kulttuuriympäristöä, kuin elävä maaseutu. Askola on ainakin elävä esimerkki siitä, kuinka perinteisen maanviljelyn ohella on osattu harjoittaa hyvää hengen viljelyä.

Askolan teatterilaiset ovat jatkaneet ansiokkaasti jatkaneet Johannes Linnankosken viitoittamalla tiellä ja nostaneet kunnan kulttuurin tilaa merkittävästi. Toivon ”Jos ois joku”-näytelmälle sekä jokaiselle näytelmään tavalla tai toisella osallistuneelle suurta menestystä ja suuria katsojalukuja.

Hyvää äitienpäivää kaikille Suomen äideille!



16.4.2008

Avoimuus ja yksilönsuoja hallinnossa

Kuntalain 29 § 1 momentin mukaan kunnan on tiedotettava asukkailleen kunnassa vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Kunnan on laadittava tarvittaessa katsauksia kunnan palveluja, taloutta, ympäristönsuojelua ja maankäyttöä koskevista asioista. Asukkaille on myös tiedotettava, millä tavoin asioista voi esittää kysymyksiä ja mielipiteitä valmistelijoille ja päättäjille.

Säädös pohjautuu periaatteeseen, jonka mukaan kunnan asukkailla on oikeus tietää, miten yhteisiä asioita hoidetaan. Tiedottamalla luodaan edellytyksiä vaikuttaa yhteisten asioiden hoitoon ja tuetaan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. On tärkeää huomata teksti ”vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista…”, mitkä edellyttävät viranomaiselta aktiivisia toimia. Pelkästään päätösten jälkikäteinen tiedottaminen ei ole riittävä toimenpide.

Huomata myös kannattaa ilmaus ”yhteisiä asioita”. Sillä tarkoitetaan kunnan päätöksiä ja suunnitelmia, jotka koskevat laajaa joukkoa ihmisiä. Tyypillisimpiä asiaryhmiä ovat maankäytön suunnittelua ja kaavoitusta, kunnallisverotusta tai kouluverkkoa koskevat päätökset.

Suomen perustuslaki takaa tietyt yksilöä koskevat oikeudet: yksityiselämä, kunnia ja koti ovat perustuslain suojaamia. Meillä myös on oikeus säilyttää salaisuutemme niin, ettei toisen lähettämää viestiä ei ole oikeus lukea tai kuunnella ilman lupaa puhumattakaan siitä, että ne annettaisiin kaikkien tietoon.

Eduskunnan oikeusasiamies on todennut, että esimerkiksi viranhaltijan, asukkaan tai asiakkaan korvaus- tai muita etuuksia koskevat hakemukset sisältävät usein sellaisia henkilötietoja, joissa tulee kussakin yksittäisessä asiassa punnita, oikeuttaako kuntalaissa säädetty tiedottamisvelvollisuus kysymyksessä olevien henkilötietojen julkaisemisen ja käsittelyn kunnan verkkosivuilla. Lisäksi arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös julkisuuslain salassapitosäännökset.

Kuntaliitto on lainvalvontaviranomaisten kannan mukaisesti ohjeissaan katsonut, että perustuslain yksityiselämän suojaa koskeva perusoikeus on julkisuutta ja sananvapautta koskevia perusoikeuksia painavampi. Tämä on syytä ottaa erityisesti huomioon myös, kun julkisia henkilötietoja käsitellään ja niiden julkistamista arvioidaan kunnassa.

Onneksi niissä kunnissa, joissa olen työskennellyt sekä niiden keskeisimmissä sidosryhmissä, on yksilönsuojan ja sananvapauden välisen ristiriidan yhteensovittaminen on sujunut kivuttomasti. Päätökset, jotka on pitänyt tehdä, on voitu tehdä pääsääntöisesti julkisesti ja yksilönsuojaa on kunnioitettu silloin, kun perusteet siihen ovat olleet selvät. Se on ollut yhtäältä paitsi päätöksentekijöiltä myös adressaateilta (=henkilö, johon oikeuksia tai velvollisuuksia kohdentava oikeussäännös tai oikeustoimi kohdistuu) ja sidosryhmiltä suuri luottamuksenosoitus hallintoa kohtaan. Rakentunut luottamus on puolestaan saanut asiat sujumaan niin, että päätöksiä on kyetty tekemään demokratian periaatteita noudattaen ilman tarpeetonta loiskiehuntaa.

Toisaalta se myös on ollut suuri luottamuksenosoitus päätöksentekoa kohtaan. Valtaa on käytetty siihen, jonka käyttämiseen se on ollut annettu. Vallankäyttö ei ole synnyttänyt epäterveitä ”hyvä veli”-verkostoja, joita olisi pitänyt suojella ja salata.

Haluan edistää kunnallishallinnon avoimuutta kuntalain säädösten ja hengen mukaisesti. Koen, että avoimuus palkitsee hallinnon asukkaiden suurempana kiinnostuksena omaa kuntaa ja sitä koskevaa päätöksentekoa kohtaan sekä tuo koko kunnan henkilöstölle lisää motivaatiota kehittää toimintojaan entistä paremmiksi. Tämä koskee etenkin peruspalveluja kuten päivähoitoa, koulutointa yms. Toisaalta avoimuus ylläpitää luonnollista kontrollia, joka on olennainen osa länsimaista demokratiaamme. Avoimuus parantaa päätöksenteon laatua.

Avoimuuden edistäminen ei kuitenkaan tarkoita yksilönsuojan murtamista. Yksilöä koskevat päätökset, tehtiinpä ne missä kunnan orgaanissa tahansa, ovat yksinomaan hänen omia asioitaan ja nauttivat koskemattomuuden suojaa. Tämä etenkin koskee yksilön asiointia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen asiakkaana, mutta myös kaikissa muissakin, joihin sisältyy henkilökohtainen intimiteettisuojan tarve. On syytä huomata, että myös kunnan palveluksessa olevan henkilöstön palvelussuhteisiin liittyy asioita, jotka eivät ole julkisia, vaan niille kuuluu intimiteettisuoja.

Luottamusta hallintoon ja päätöksentekoon tulee siten edistää paitsi avoimuuden myös salassapidon keinoin. Nämä perusperiaatteet ovat selkeät, mutta käytännön arjessa näiden soveltamisessa on siten paljon tekemistä.

Ps. Lupauduin sunnuntaina 20.4.2008 pidettävään Tuomasmessuun ristinkantajaksi ja tekstinlukijaksi. Olen ilahtunut kirkkoherra Päivi Erkkilän pyrkimyksistä uudistaa jumalanpalveluskäytäntöä mitenkään unohtamatta miehensä kanttori Vesa Erkkilän vahvaa musiikillista osaamista. Toivon heidän sosiaalista yhteisöä kokoavalle työlleen ja pyrkimyksilleen menestystä.


20.3.2008

Ovatko talouden lihavat vuodet ohi?

Olen seurannut hivenen huolestuneena maailmalta kantautuvia talousuutisia. Yhdysvalloissa on luottolama ja maan kokonaistuotanto on kääntynyt laskuun. Keskuspankki Fed on laskenut ohjauskorkoaan viime elokuun jälkeen 5,25 prosentista 2,25 prosenttiin.

Suomessa ollaan toistaiseksi rauhallisella mielellä. Kotitaloudet eivät ole velkaantuneita ja yritysten taseet ovat hyvät. Suomalaisilla on mahdollisuus kohdata vaikeudet toisella tavalla kuin mitä 90-luvun alussa oli. Tosin Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen entinen pääjohtaja Pertti Kukkonen näkee ilmassa selvän laman enteitä.

Euroopan keskuspankki EKP ei ole lähtenyt koronalennusten tielle, vaan se on korostanut huoltaan inflaatiokehityksestä, mistä on Suomessakin alkuvuoden aikana nähty selviä merkkejä. Euroopassa ja Suomessa on syytä olla huolissaan kalliista eurosta, joka voi vaikuttaa vientiteollisuuden mahdollisuuksiin. Euroalueen vienti Yhdysvaltoihin onkin jo supistunut alkuvuoden aikana.

Kuntataloudelle taantuma, varsinkin jos se on jyrkkä, olisi vaikea. On muistettava, että sitä rasittavat viime syksynä solmitut kalliit palkkaratkaisut, joihin kohdistuu henkilöstön vaikeasta saatavuudesta johtuva suurempi paine. Kuntatalous on myös muuttunut entistä enemmän lakikirjalla ja subjektiivisilla oikeuksilla ohjatuksi perinteisen talousarviokirjan sijaan. Jäsenyys Euroopan Unionissa, globaali talous ja yhteinen valuutta ovat pakottaneet Suomen veronalennuksiin, joiden seurauksena kunnissa joudutaan todella tiukoille.

Huippusuhdanteessakin on kääntöpuolensa. Varsinkin rakentamiskustannukset ovat nousseet huimasti unohtamatta palkkaratkaisujen seurauksia. Tämä koskettaa varsinkin Askolan kuntaa, jolla on edessään historiansa suurin investointiaalto Askolan koulun, päivähoitoratkaisujen, maanhankinnan, peruskorjausten ja monien muiden tarpeiden myötä. Kauhuskenariomme onkin se, että ehdimme hyväksyä kalliit urakkasopimukset ja siten huippuhintaisen rakentamisen samalla kun verotulojen kasvu supistuu, korot nousevat, poistojen määrä kasvaa ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen muodostaminen nostaa kustannustasoa.

Askolan kunnalla on kuitenkin vahvuutensa. Talous on pysynyt hyvässä kunnossa ja taseessamme on yli 3 miljoonan euron ylijäämä, jos viime vuoden noin 581.000 euroa otetaan huomioon. Velkaantumisasteemme on alle kuntien keskiarvon ja kunnan ikärakenne ja sairastavuuskertoimet ovat hyvät. Haasteemme ovat kasvun haasteissa eikä kurjistumiskehityksessä.

Haluan tällä kaikella kertoa siitä, että nyt jos koskaan on kaukonäköisten ratkaisujen aika. Kaikki rönsyily ja kasvava kustannuskehitys on kyettävä kitkemään pois. On keskityttävä siihen, joka on kunnalle olennaista ja tärkeää. Kaikki vapaaksi saatavat pääomat pitää vapauttaa ja siten välttää velkaantumista. Samalla on pidettävä huoli toiminnan iskukyvystä ja herkkyydestä vastata asukkaiden palvelutarpeisiin. Edessä on haasteita, jotka pitää vain selvittää ja voittaa.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille rauhallista ja hyvää pääsiäistä.


Vastuu työhyvinvoinnista kuuluu kaikille

8.3.2008

Noin kolmasosa viraston väestä kokoontui yhteen eilisiltana seurakunnan omistamaan Tuomirantaan hallintojohtajan läksiäisten kunniaksi. Pelasimme Tuomirannan parkkipaikalla mölkkyä, teimme kävelyretken uudelle Kairaisrinteen asuinalueelle, kävimme saunassa ja osa myös ui avannossa. Päälle söimme osaksi koulun ruokahuollon ja osin talkoovoimin tehtyä ruokaa ja loppuilta kului Trivial Pursuitin seurassa aina puoleenyöhön saakka. Noin viidentoista hengen kokoontumisesta yhteen aiheutui noin 100 euron menot.

Väitän, että harvoin virkistykseen tarkoitetulle rahalle saa noin hyvin vastinetta, kuin perjantai-iltana saimme. Olimme yhdessä, juttelimme kaikesta asioista ja vaikka pääosin olemme jo pitkäaikaisia työkavereita, niin opimme tuntemaan toisiamme taas piirun verran enemmän. Tärkein illassa mukana ollut elementti oli huumori: tilannekohtainen verbaalinen ilottelu oli hetkittäin sitä luokkaa, että saimme nauraa kaksin kerroin. Jokaisen kasvolihakset rentoutuivat oikein kunnolla ja illasta jäi kaikille hyvä mieli.

Työhyvinvointi on päivän iskusana ja työpaikoilla ympäri Suomea laaditaan erilaisia ohjelmia niiden tueksi, niin myös meillä. Siten se käsitteenä on huomattavasti laajempi kuin pelkkä paperinmakuinen hyväksytty ohjelma, työyhteisön jäsenten keskinäinen ilta silloin tällöin, työnantajan kustantamat liikuntasetelit tms.

Työturvallisuuskeskuksen mukaan ihmisen hyvinvointi muodostuu työn ja vapaa-ajan harmonisesta tasapainosta. Terveellinen, turvallinen työ, joka vastaa yksilön edellytyksiä ja johon liittyy aikaansaamisen tunne sekä oppimiskokemuksia edistää hyvinvointia niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Toisaalta terveelliset elintavat, yksilön kannalta mielekkäät vapaa-ajanharrastukset ja läheiset ihmissuhteet tasapainottavat työn aiheuttamaa rasitusta.

Vastuu hyvinvoinnin edistämisestä jakaantuu yhteiskunnan, yrityksen ja yksilön kesken. Yhteiskunnan velvollisuutena on luoda yleiset puitteet ja mahdollisuudet työkyvyn ylläpitämiselle säätämällä lakeja ja tukemalla toimintaa, jolla edistetään kansalaisten terveyttä, oppimista ja työn tekemisen osaamista sekä kannustavuutta. Yrityksillä on työsuojelulainsäädäntöön perustuvana tehtävänä huolehtia työpaikan turvallisuudesta, työhygieniasta ja työterveydestä.

Näin ollen vastuu työhyvinvoinnista kuuluu jokaiselle työyhteisön jäsenelle. Esimiehillä työnantajan edustajina on vastuuta muita enemmän, mutta yksilön omaa vastuuta esimiehen tai työnantajan ei tarvitse kantaa. Työhyvinvointiohjelmat ovat myös yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvia asioita, jolloin niiden valmistelussa ovat henkilöstön edustajat mukana, eli kentän äänen tulee kuulluksi jo valmisteluvaiheessa.

Mikään ohjelma tai strategiapaperi ei kuitenkaan muutu eläväksi hyväksymistä tarkoittavalla nuijankopautuksella, vaan se pitää toteuttaa aidolla tekemisellä. Hyvin suunnitellun ja toteutetun työhyvinvointiohjelman hedelmät jakautuvat kaikille eikä kukaan jää ilman. Omaa aktiivisuutta tarvitaan, mutta niinhän muuallakin tarvitaan.



Kunnallisvaaleissa valitaan lähiympäristön vaikuttajat

Maamme ensimmäiset kunnallisvaalit järjestettiin vuonna 1918, jolloin tulevat kunnallisvaalit ovat eräänlaiset juhlavaalit 90-vuotisen nykyisenkaltaisen kunnallisen demokratian taipaleella. Ensimmäisten vaalien äänestysprosentti oli vain 24,5 %, mitä itse asiassa on pidettävä korkeana lukuna sisällissodan jälkimainingeissa. Äänestysaktiivisuus kasvoi pikkuhiljaa itsenäisen Suomen alkutaipaleilla ja saavutti huippunsa vuonna 1976, jolloin se oli 78,5 %. Tällä vuosituhannella äänestysaktiivisuus on jäänyt alle 60 % kuitenkin niin, että pohjanoteeraus oli vuonna 2000 ja neljä vuotta sitten aktiivisuus kasvoi 2,7 prosenttiyksikköä verrattuna aikaisempiin kunnallisvaaleihin.

Minua kummastuttaa eri vaalien äänestysaktiivisuus. Ihmettelen, miksi kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus jää matalaksi, vaikka kunnallisvaaleissa valitaan omaan elämään ja lähiympäristöön eniten vaikuttavat päättäjät. Valtuustot päättävät päivähoidon, koulutoimen, vapaa-aikapalvelujen, kunnallisverotuksen, maankäytön ja monen, monen muun, meidän silmissämme päivittäin näkyvän asian perusteista. Sen sijaan tasavallan presidentin vaaleissa äänestysaktiivisuus on säännönmukaisesti yli 80 %, vaikka jo vanhan perustuslain aikaan tasavallan presidentti vaikutti vähän tavallisen kansalaisen elämään nykyisestä perustuslaista puhumattakaan. Eduskuntavaalien äänestysaktiivisuus jää kunnallisvaalien ja tasavallan presidentin vaalien välimaastoon ja on siten oikeastaan ”oikeassa paikassa”.

Mielestäni lukujen pitäisi olla juuri päinvastoin: kunnallisvaaleissa korkein, seuraavaksi eduskuntavaaleissa ja tasavallan presidentin vaalit olisivat ihmisiä vähiten kiinnostavat, jos europarlamenttivaaleja ei tässä vertailussa toistaiseksi oteta huomioon.

Eri poliittisten ryhmien edustajat ovat myös kertoneet ehdokkaiden hankkimisen käyvän yhä työläämmäksi. Ei niin, ettei ehdokkuus ja yhteisten asioiden eteen toimiminen kiinnostaisi, mutta sitoutuminen ja uusiin asioihin perehtyminen yhä monimutkaisemmaksi käyvässä maailmassa tuntuu hirvittävän. On myös huomattava, että työelämän ja kodin yhteensovittaminen on vaikeaa, kun työmatkat ja – ajat ovat käyneet yhä pidemmiksi ja tulosvastuun painaessa itse kutakin yhä tiukemmin kiinni työhönsä.

Totta myös on se, että kunnallisen itsehallinnon ala, valtuuston määräysvalta kapenee lainsäädännön detaljiohjauksen hyväksi koko ajan. Budjettikirja menettää merkitystään, kun yhä useammat palvelut määrätään lainsäädäntöteitse ns. su