Yleistä Ajankohtaista Tapahtumakalenteri Avoimet työpaikat Vaalit Päätöksenteko Yleishallinto Sivistystoimi Kirjasto Vapaa-aika Sosiaali- ja terveystoimi Tekninen toimi Rakentaminen ja ympäristö Kaavoitus Yritykset Linkit Kriisin sattuessa Palautelomake

Blogit 2009

Kunnanjohtajan vuoden 2009 blogikirjoitukset:

 23.12.2009
Luottavin mielin uudelle vuosikymmenelle

Vaiherikas, huolien ja vaikeuksienkin sävyttämä vuosi 2009 on päättymässä. Onneksi tällä hetkellä näkymät ovat huomattavasti valoisammat, kuin mitä ne olivat vuosi sitten, jolloin maailmantalous näytti romahtavan ja usko läntisen talousjärjestelmän ylivertaisuuteen rakoili ympäri maailman.

Paikallisesti, nimenomaan Askolan kunnan vuosi päättyy toiveikkaissa merkeissä. Ensinnäkin päättymässä olevan tilikauden taloudellinen tulos tulee olemaan lähes talousarvion mukainen, eli tuloksemme näillä näkymin on vain noin -70.000 euroa alijäämäinen, kun vielä keskikesällä tappioennusteemme oli kymmenkertainen edellä mainittuun lukuun nähden.

Olemme toki velkaantuneet, mutta syy siihen on selvä. Olemme parantaneet palveluvarustustamme rakentamalla uuden siiven Askolan kouluun ja peruskorjanneet jo käytössä olevia rakennuksen osia sekä tehneet muitakin välttämättömiä korjaus- ja korvausinvestointeja niin kiinteän kuin irtaimen omaisuuden osalta. Investoinnit ovat olleet tarpeellisia paitsi omaisuuden vanhenemisen myös kunnan kasvun vuoksi. Näillä myös mahdollistetaan kasvu ja suotuisa kehitys tulevaisuudessa.

Väkiluvun ja syntyvyyden suhteellinen kehitys on meillä omaa luokkansa koko maakunnassa, sillä suhteellinen väestönkasvu 11 ensimmäisen kuukauden aikana on peräti 1,7 %. Väkilukumme ylittää pian 4.900 asukkaan rajan eikä 5.000 asukkaan rajapyykin ohittaminenkaan ole enää kovin kaukana. Erityisen iloinen olen siitä, että syntyneitä on peräti 66 ja niitä on kuolleisiin (34 henkeä) nähden melkein kaksinkertainen määrä. Väestönkasvun hallinta toki tuo meille haasteita, mutta on huomattavasti motivoivampaa hallita väestönkasvua kuin pohtia sitä, että kuka on se viimeinen, joka sammuttaa valot lähtiessään.

Väestönkasvun myötä meillä on ryhdyttävä pohtimaan aiempaa enemmän keskustatoimintojen kehittämistä. On tärkeää, että elävässä kunnassa on monipuoliset ja hyvät kaupan ja liike-elämän palvelut. Kirkonkylän keskustatoimintojen kehitys on lähtenyt S-Marketin, Osuuspankin ja apteekin keskitettyä toimintansa kirkonkylän alueelle suotuisaan suuntaan. Kunnassa on pohdittava enemmän sitä, että kuinka maankäytön ja rakentamisen turvin voisimme vauhdittaa tätä kehitystä niin, että alueelta saisi enemmän ja aiempaa monipuolisempia palveluja. Sama koskee luonnollisesti Monninkylän keskustan aluetta. Näen tämän kehityksen suotuisana siksi, että kunnassa tulisi voimakkaasti luoda edellytyksiä sille, että ostoseuro kulutettaisiin omassa kunnassa eikä vietäisi sitä kymmenien kilometrien päähän muualle. Samalla kun ostetaan läheltä, kyetään myös vastustamaan ilmastonmuutosta.

Uskon myös, että saamme lainsäädännön erään kummallisen ehdon täytettyä. Tarkoitan PARAS-hankkeen vähintään noin 20.000 asukkaan väestöpohjarajaa perusterveydenhuollon ja siihen läheisesti liittyvien sosiaalitoimen palvelujen osalta. Väestöpohjaraja on kummallinen siksi, ettei se ole mitenkään autuaaksi tekevä asia kunnan palvelujen tai toimintakyvyn kannalta tarkasteltuna.

Askolan kunnalla on vahvuutensa. Sijainnin, monipuolisen yritystoiminnan ja yrittäjyyden lisäksi haluan nostaa esiin kunnan henkilökunnan taidon venyä ja tehdä hyvää kunnallisten palvelujen tulosta (hyvää vaikuttavuutta). Näistä lähtökohdista käsin on hyvä lähteä uudelle vuosikymmenelle.

Esitän omasta ja kunnan henkilökunnan puolesta lämpimät hyvän joulun ja uudenvuoden toivotukset kaikille askolalaisille sekä kunnan sidosryhmille ja näitä sivuja selaaville kansalaisille.






7.12.2009

Roskat koriin!

Kävin viikko sitten sunnuntaina säännöllisellä puolentoista tunnin mittaisella sauvakävelylenkilläni. Keuhkoni saivat happea, lihakseni liikuntaa ja mieleni virkistystä runsain määrin. Olisin palannut kotiin vieläkin iloisempana, jos minun ei olisi tarvinnut katsella siivottomia Monninkylän keskustan tienvarsia lenkilläni. Pystyin vain hämmästelemään sitä roskaisuutta, joka kauppojen ympäristössä ja Helkamäentien varrella vallitsee. Harmiani lisäsi se, että jouduin jo edellispäivänä katselemaan samaa hävityksen kauhistusta nuoriseurantalon lähistöllä olevalla hyötyjätteen keräyspaikalla, vaikka siellä on hyvin selkeäsanaisesti sanottu se, mitä keräysastioihin voidaan laittaa ja mitä ei. Ohjeet tarkoittavat sitä, että kun esimerkiksi käytöstä poistettua akkua ei sinne voi viedä, niin ei sitä saa myöskään jättää jäteastioiden viereen. Luulisi, että näin yksinkertaiset ohjeet ymmärtää sellainenkin, joka ei ole ns. penaalin terävimpiä kyniä.

Olen jo aiemminkin pohtinut sitä, että mikä aikaansaa näin vastuutonta käytöstä? Kauppojen ja lähistöllä toimivien keskiasteen oppilaitosten välillä on selkeästi erottuva lähinnä karkkipapereista ja tyhjistä savukerasioista keräytyvä paperi- ja muoviroskien vana, joten nuoriso kunnostautunee roskaamisessa tältä osin. Sen sijaan nuorisoa ei voine syyllistää vanhojen autonakkujen, jääkaappien, televisioiden, tyhjien maaliastioiden ja asuinhuoneistojen remonttijätteiden kylvämisestä hyötyjätepisteen ympäristöön.

Tiedän, ettei meillä vielä ole toiminnassa olevaa pienjäteasemaa. Meillä on kumminkin järjestetty säännöllisiä pienjätteen keräyspäiviä ja toisaalta Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy rakentaa sen heti, kunhan lupa-asiat ovat kunnossa. Ongelmajätteiden käsittelystä, joihin akut lienee lueteltava, on annettu riittävästi ohjeita. Lyhyesti todettakoon, että rakennus-, yhdyskunta- ja ongelmajätteen vastaanottopaikkana toimii Domargårdin jäteasema eikä kunnissa sijaitsevat hyötyjätteen vastaanottopisteet.

Heijastaako roskaaminen yleisestikin välinpitämättömyyttä tai syrjäytymistä yhteiskunnassa ja miten se näkyy muutoin? Kuitenkin tapaamani ihmiset vaikuttavat selväjärkisiltä ja normaaleilta ihmisiltä, joista kenestäkään ei voisi noin yksilötason tarkastelun perusteella kuvitella vastuutonta käytöstä. Onko siten niin, että me roskaamme, kun silmä välttää ja miksi näin menetellään sangen yleisesti? Miksi annamme lähiympäristömme vajota neuvostoliittolaiselle tasolle? Eikö kaikkien silmä lepäisi paremmin ja eikö se koituisi meidän kaikkien hyvinvoinnin hyväksi, jos hävittäisimme roskamme ja jätteemme asianmukaisella tavalla?

Valitamme verojen kiristymistä ja heikkeneviä palveluja. Samalla kuitenkin voi kysyä, mikä on yksilön oma vastuu omasta itsestään, lähimmäisistään ja lähiympäristöstään. Tuleeko kunnan laittaa jokaisen perään kunnallinen roskien kerääjä ja hyötyjätteen keräyspisteelle päätoiminen opas, jotta asiantila korjaantuisi, vai miten tähän asiaan voisi vaikuttaa. Hyötyjätteen keräyspisteet ovat kuitenkin hyvin kaikkien saavutettavissa. Kameravalvonta tuntuisi orwellmaiselta isoveli valvoo -järjestelmältä, enkä haluaisi turvautua siihen.

Olen pohtinut asiaa asiantilan parantamista paristakin näkökulmasta. Toinen on se, että voisikohan joku paikallinen yhdistys sopia Destian kanssa Helkamäentien puhtaanapidosta niin, että yhdistys tekee talkootyötä saaden vastineeksi rahaa toimintaansa. Katsoisin, että se voisi hyvin sopia joko 4H:lle, partiolaisille tai koulun vanhempainyhdistykselle. Puhdistustyöhön voisi sitoa lapset mukaan siten, että siihen tulisi mukaan kasvatuksellinen näkökulma ja tulevaisuuteen vaikuttaminen pitkän tähtäyksen kasvatuksen tuloksena.

Hyötyjätteen keräyspisteen osalta vetoan vakavasti kaikkiin, jotta keräyspiste ja sen lähiympäristö säilyy puhtaana eikä kaiken mahdollisen jätteen kaatopaikkana. Jokainen voi vastata itsestään ja parantaa oman lähiympäristönsä viihtyvyyttä.

Eduskuntaa voisi myös pohtia verolakeja siten, että yhteiskunta voisi verottaa tavalla tai toisella enemmänkin roskaamista. Verotuotto tulisi ohjata kuntien käyttöön niin, että niillä olisi oikeasti varoja tehdä kaikkien hyväksi koituvaa puhtaanapitotyötä.




13.11.2009

Sikainfluenssa koettelee terveydenhuoltoa ja viestintää

Tyytyväinen mieli syntyy hyvin monta kertaa pienistä asioista. Minulle tapahtui näin kolme päivää sitten, kun sain noin tunnin aikana Askolan terveyskeskukselle osoitetut kolmet eri kiitokset H1N1v-influenssarokotusten järjestämisestä ja siitä tiedottamisesta. Olen niin tyytyväinen näistä kiitoksista, että tunnen vieläkin olevani pienessä euforisessa tilassa.

Sikainfluenssa on lisännyt kansalaisten huolta ja terveydenhuollon paineita, minkä lisäksi julkinen tiedonvälitys sekä varsinkin nettisivustot ja – keskustelut ovat ruotineet aihetta päivittäin. Varsinkin internetissä olevat epämääräiset tiedot ja suoranaiset huhut ovat lisänneet ihmisten tuntemaa huolta ja hätää. Esimerkiksi google-haku sanalla ” sikainfluenssa” antaa listan kärjessä sivuston www.sikainfluenssa.fi . Kyseisten sivujen ensimmäisellä sivustolla sen oikeassa reunassa on teksti, joka jää helposti havaitsematta: ”Sikainfluenssa.fi on yksityisesti ylläpidetty verkkopalvelu, jonka tiedot eivät ole viranomaisten tai lääketieteen ammattilaisten laatimia.” Toisaalta nettikeskustelussa liikkuvat mitä mielikuvituksellisimmat huhut ja väitteet, joiden takana ovat paitsi silkka tietämättömyys myös pelko. Sikainfluenssa onkin palvelujen järjestäjän ja viranomaisen näkökulmasta myös viestinnällinen haaste varsinaisten terveyspalvelujen järjestämisen lisäksi. Viestinnällinen vaikeus nimenomaan on, kuinka torjua väärät tiedot ja huhut ja kuinka saada kansalaiset luottamaan terveydenhuoltojärjestelmämme toimivuuteen.

Eräissä paikoissa rokotusjärjestelyt ovat ainakin julkisen tiedotusvälineiden antaman kuvan perusteella osin epäonnistuneet. Televisionkatsojakin on tuntenut kylmästä väristyksiä katsellessaan TV-ruudusta marraskuisessa säässä satametrisissä jonoissa palelevia ihmisiä, joiden tunteiden paloa hillitsemään on palkattu vartijoita terveyskeskuksien oville. Meillä tätä ongelmaa ei ole ollut, vaan kaikki ovat päässeet lämpimään ja jonotusnumeron käyttö on vapauttanut hieman jonottajaakin. Jonotuskuvat ja – uutiset ovat leimanneet koko terveydenhuoltojärjestelmää osin tarpeettomasti, kun suurimmassa osassa maata järjestelyt ovat kuitenkin toimineet hyvin.

Epidemia kuitenkin jatkaa etenemistään, mikä merkitsee paitsi sekä varsinaisen taudin hoitamisen että asianmukaisen tiedottamisen vaikeuden moninkertaistumista. Tauti voi häiritä kuntapalvelujemme järjestämistä, sillä kuntapalvelut ovat niitä, joita ihmiset tekevät ihmisille, mikä tarkoittaa kasvavaa tartuntariskiä. Olen kuitenkin tyytyväisyydellä havainnut sekä henkilöstömme että kuntalaistemme ottaneen opiksi viranomaisohjeet esimerkiksi hyvästä käsihygieniasta sekä kaikin tavoin muutenkin vastuullisesta käyttäytymisestä taudin leviämisen estämiseksi.

Kuten jo totesin, Askolan terveyskeskus on selvinnyt kiitettävän hyvin sikainfluenssasta ja rokotuksista. Rokotuksia olisi voitu tehdä vieläkin nopeammin, jos rokotetta olisi vain ollut saatavilla enemmän. Toivon meidän selviytyvän tulevistakin viikoista yhtä hyvin ja ennen kaikkea toivon, että sekä sikainfluenssa että normaali kausi-influenssa saadaan hallintaan koko maassa mahdollisimman pian.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja

 



Haasteita ja optimismia

Helmikuussa julkaistu kuntapalvelujen pelastusohjelma lähtee siitä, että peruspalvelut on turvattava lamankin aikana. Julkisen sanan välityksellä tiedämme, ettei tämä aina toteudu; esimerkkinä voidaan mainita hoitojonot terveyskeskuksissa ja sairaaloissa.

Julkisessa keskustelussa tarjotaan usein lääkkeeksi yksityistämistä, sitä, että yksityiset palveluntuottajat osaisivat kuntia paremmin henkilöstöjohtamisen ja tehokkaiden menetelmien kautta tarjota hyvää henkilöstötyytyväisyyttä paremmalla hinta-laatusuhteella. Toisaalta väitetään, että yksityinen palveluntuotanto tulee kunnan työtä edullisemmaksi.

Suuri muutoksen väitetään olevan edessä nimenomaan terveyssektorilla. Katsotaan, että koko Euroopan tasolla terveydenhuolto yksityistyy siten, että julkinen sektori keskittyy entistä enemmän vaikeimpien sairauksien hoitoon.

Näinkö yksinkertaista tämä on? Tarvitseeko tehdä muuta kuin kilpailuttaa palvelukokonaisuudet, solmia sopimukset ja hups! Rahat riittävät jälleen kaikkeen ja jää jopa ylikin. Miksi me kunnissa emme tätä tee, kun se kerran on näin yksinkertaista?

Lienekö syynä kuitenkin yhtäältä se, että kuntien henkilöstöjohtaminen on mainettaan parempaa ja että kunnat ovat hyvän ja luotettavan työnantajan maineessa. Toisaalta kunnissakin osataan tehokkuus, enkä tarkoita tehokkuudella sitä, että, kuinka nopeasti jostakin tehtävästä suoriudutaan, vaan tarkoitan pikemminkin vaikuttavuutta, sitä, että resurssit käytetään oikein ja että niillä saadaan haluttu vaikutus kuten joidenkin sairauksien ennaltaehkäisy, lukutaito, turvallinen ja terveellinen kasvuympäristö ja niin edelleen.

Perimmäinen syy kuntien talousahdinkoon kuitenkin on maailmantalouden lama yhdistettynä kuntien suuriin velvoitteisiin ja niihin nähden kapeaan rahoituspohjaan. Asian on minulle tiivistänyt sekä nykyinen hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi että entinen alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen sanoen, että tänään ne kunnat, joissa ei ole merkittävää liiketoimintaa, eivät pärjää omillaan. Sehän tarkoittaa sitä, että tarvitsisimme välttämättä kuntakonserniimme energialaitoksen tai vastaavan, jolla olisi tietty tuottovaatimus kuntaan nähden.

Yksityistämisellä voimme toki saavuttaa tehokkuushyötyjä ja suhtaudumme yksityistämiseen periaatteessa myönteisesti. Olemme ensimmäisenä kuntana ulkoistaneet teknisen toimen palvelutuotannon ja ostamme paljon ulkopuolisen palveluntuottajan palveluja silloin, kun meillä itsellä ei ole kokoaikaista tarvetta asianomaiselle palvelulle. Tästä hyvä esimerkki on ulkopuolisen kaavoituskonsultin käyttäminen kaavoitukseen kuuluvissa tehtävissä tai ATK-tukipalvelut. Suhtaudumme edelleenkin avoimen uteliaasti kaikkiin mahdollisuuksiin tehostaa omaa palvelutuotantoamme ja meille käyvät kumppaneiksi yksityinen sektori, julkinen sektori ja kolmas sektori.

Askolan kunnan erityisenä haasteena on rakennetun omaisuuden peruskorjaus- ja korvausinvestoinnit yhdistettynä siihen, ettei meillä ole investointien rahoittamiseen juuri muuta mahdollisuutta kuin velkaantuminen. Olemme kuluneen vuosikymmenen aikana investoineet siirtoviemäriin, uuteen kunnallistekniikkaan, maa-alueisiin, kolmen peruskoulun peruskorjaukseen ja laajentamiseen, kahden uuden päiväkodin rakentamiseen ja niin edelleen, yhteensä noin 20 miljoonan euron edestä. Kun tämä suhteutetaan siihen, että olemme itäisen Uudenmaan edullisin verottaja ja siihen, että verotettavat tulot/ asukas eivät ole kärkitasoa, niin tällaisen investointitason saavuttaminen on vaatinut meiltä paljon ja on johtanut velkaantumiseemme.

Taantuma koettelee meitä vielä ainakin pari seuraavaa vuotta, vaikka yksityisen sektorin puolella on jo nousun merkkejä nähty. Tämä siksi, että verotus seuraa vuoden jäljessä ja verotuloihin perustuvat valtionosuuksien täydennykset tulevat pysymään ainakin paikallaan elleivät peräti laskemaan.

Lopuksi on muistettava se, että Askolassa perusasiat ovat kunnossa: kunnan sijainti on erinomaisen hyvä, väestörakenne hyvä, yhteyden hyvät ja kunnan perusrakenteet ovat kunnossa. Näistä esimerkkinä vaikkapa viimeisimmät väkilukutilastot: ennakkotietojen mukaan väestönkasvua on tänä vuonna 9 ensimmäisen kuukauden aikana ollut 53 henkeä, mikä merkitsee 1,5 % suhteellista väestönkasvua. Luvuista käy ilmi myös se, että syntyneitä on 50 ja kuolleita vain 28, mikä puolestaan tarkoittaa +22 syntyneiden enemmyyttä kuolleisiin nähden. Pitkäaikaisena kehityksenähän se tarkoittaa ikärakenteen säilymistä nuorena. Tämänkaltaisten lukujen valossa on perusteltua syytä suhtautua tulevaisuuteen optimistisesti.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja



16. syyskuuta 2009

Haasteellinen budjettisyksy edessä

Valtiovarainministeriön budjettiesitys lupaa ensi vuonna kunnille 204 miljardia euroa enemmän kuin tänä vuonna. Onko nyt kunnissa kaikki hyvin ja voimmeko uskoa, ettei kuntataloudella ole suurta hätää?

Vastaukseni on ehdottoman kielteinen. Perustelen kantaani sillä, että kuntien tulopohja on taantuman, jopa laman, myötä romahtanut. Yhteisöverotulot ovat tippuneet puoleen aiemmasta, muutkin verotulot ovat laskussa. Työttömyysluvut, jotka ovat vielä olleet maltilliset, uhkaavat kääntyä jyrkkään nousuun tulevan talven aikana. Pienituloisille tarjolla olevan kunnallisverotuksen perusvähennyksen alarajan nostaminen 2 200 euroon syö kunnallista veropohjaa ja tarkoittaa käytännössä sitä, että kuntien on kiristettävä verotustaan, olkoonkin, että perusvähennyksen alarajan tarkistus on luvattu kompensoida kunnille täysimääräisenä.

Samaan aikaan kasvavat henkilöstökulut kurittavat kuntia tavalla, jota ei ole ennen nähty. Esimerkiksi käy viime vuosi, jolloin henkilöstömenojen kasvu kunnissa oli keskimäärin 6,0 % edellisvuonna solmittujen virka- ja työehtosopimusten kustannusvaikutusten takia. Vuoden 2007 eduskuntavaaleja on pidettävä kuntatalouden kannalta hölmöyden huippuna, sillä vaalikampanjathan hyvin pitkälti olivat suuria lupauksia kuntaväen suuntaan antavia.

Askolan kunnan tilanne tässä suhdannetilanteessa on erityisen haastava. Meitä rasittavat kasvun sekä rakennetun omaisuuden vanhenemisen myötä toteutetut ja toteutettavana olevat laajennus-, korvaus- ja korjausinvestoinnit. Kun omia pääomia ei ole, niin olemme toteuttaneet ja toteutamme niitä velaksi ja kasvattaneet sitä myötä korkoriskiämme. Toisaalta asia voidaan myös nähdä niinkin, että elvytämme omalta osaltamme sen, minkä pystymme, jopa kipurajoille mennen.

Meillä on myös käsissämme peruskorjaustarpeessa oleva vanheneva vuokra-asuntokanta. Uusin vuokratalomme on jo 18 vuotta vanha ja vanhimpien ikä lähestyy jo 50 vuoden rajapaalua. Vuokra-asuminen ei ole ydintoimintojamme, mutta se on kuitenkin hyvin tärkeä palvelu niin kunnallisten palveluiden, muuttoliikkeen ja elinkeinopolitiikan näkökulmista katsottuna. Meidän on käynnistettävä asuntojen ja talojen perusteellinen peruskorjausohjelma niiden kunnon ja laatutason parantamiseksi. Vuokrataso tulee nousemaan, mutta vastaavasti rahalle tulee myös vastinetta.

Olemme virkamiesjohdossa sopineet budjetin valmistelun pohjaksi käytännössä nolla- jopa miinusmerkkisen käyttötalousbudjetin. Käyttömenojen kustannusten kasvu on saatava taittumaan ja menot sovitettua tuloihin. Kaksi seuraavaa vuotta ovat erityisen haastavia, mutta uskon, että talouskasvun myötä toimintaedellytyksemme tulevat sen jälkeen pikkuhiljaa paranemaan. Käyttötalouden kurissapitäminen vaatii varsinkin henkilöstöltä venymistä, mutta myös rakenteiden tarkastelua ja luovia ratkaisuja. Uskon, että tuottavuutta voidaan parantaa uuden tekniikan, kouluttautumisen ja tuotantotapojen uudistamisen myötä siten, että eurot tulevat käytettyä tehokkaammin.

Kunta on kuitenkin paikallisyksikkö ja se on olemassa kuntalaisiaan varten eikä päinvastoin. Kunnan tehtävä on luoda edellytyksiä ja sen on pidettävä yllä optimismia, toki realiteetit tunnistaen ja tunnustaen. Askolan kunta haluaa kasvaa, hankkia uusia yrityksiä, asukkaita ja parantaa palveluvarustustaan, siis parantaa elinkelpoisuuttaan. Me emme suostu jäämään marginaaliin emmekä kuihtumaan pois, se on aivan selvä.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja


31.toukokuuta 2009

ASKOLA TURVAA LUKIOKOULUTUKSEN SÄILYMISEN PAIKKAKUNNALLA

Askolan lukion ylioppilasjuhlissa esitettiin puhe, jossa lukion tulevaisuutta koskeva osuus muotoiltiin epäselvästi. Kuulijat ymmärsivät kunnan olevan suunnittelemansa lukionsa lakkauttamista, mikä ei pidä lainkaan paikkaansa, vaan päinvastoin: Askola haluaa turvata lukio- ja ammatillisen koulutuksen säilyttämisen omalla alueellaan.

Olen luonteeltani avoin ja olen sisäisessä viestinnässäni kertonut asioista kuntaorganisaation sisällä hyvin varhaisessa vaiheessa laajasti eteenpäin. Olen myös viitoittanut joitain tärkeitä palveluja, jotka ovat kunnan kannalta keskeisiä. Näihin kuuluu paikkakunnalla toimivat lukio- ja ammatillinen koulutus. Näiden kahden, yhteistyössä toimivan koulutuksen säilyminen on Askolalle erittäin tärkeää ja samalla niiden säilyttäminen on suuri haaste. Noin 400 opiskelijaa sekä heidän opettajansa ja muut koulujen tarvitsemat tukipalvelut ovat kunnalle muun muassa asumisen, yritystoiminnan ja imagon kannalta erittäin tärkeitä palveluja.

Keskeisin kysymys, jonka näissä sisäisissä palavereissa olen esittänyt, kuuluu: miten Askola turvaa näiden palvelujen säilymisen pitkälle tulevaisuuteen? Kun kysymykseen haetaan vastausta, on muistettava, ettei ympäröivä maailma pysy samanlaisena, vaan että kunnan on sopeuduttava siihen muutokseen, joka sen ympärillä tapahtuu ja omilla toimillaan pyrittävä myös muuttamaan maailmaa omalta osaltaan. On myös ymmärrettävä se tosiasia, ettei kunta enää tee juuri mitään täysin omin voimin, vaan lähes kaikissa palveluissa olemme verkottuneet eri yhteistyökumppaneiden kanssa tavalla tai toisella pyrkien win-win-ratkaisuihin, siis molemmille edullisiin yhteistoimintasopimuksiin. Ne ovat meille elinehto ja samaa ne ovat kanssamme yhteistoimintaan ryhtyneille osapuolille.

Siis vielä kerran: ASKOLAN KUNTA EI OLE LAKKAUTTAMASSA LUKIOTAAN ja sillä piste!

Hyvää, helteistä helluntaita kaikille!

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja


22. toukokuuta 2009

Positiivisuus kunniaan

Kulunut talvi on ollut monella tapaa raskas. Talouden syöksykierre on tuonut epätietoisuutta ja -varmuutta kunnan toimintaan. Samaan aikaan täytettävä on vielä monia velvoitteita, joista keskeisin liittyy ns. PARAS-lain velvoitteen täyttämiseksi siitä, että perusterveydenhuollon ja siihen läheisesti liittyvien sosiaalispalvelujen järjestämisvastuuseen vaaditaan vähintään noin 20.000 asukasta. Emme kovistakaan yrityksistä huolimatta ole saaneet täytettyä terveyskeskuksessa avoinna olevia terveyskeskuslääkäreiden vakansseja. Huolien lista on niin pitkä, että joskus aivan pakahduttaa.

Negatiivisten asioiden ja huolien täyttämässä maailmassa kyynistyy (kyyninen =välinpitämätön, elämän t. asioiden arvon kieltävä; häikäilemätön, tunteista piittaamaton; ivallinen) helposti. Silloin on suurena vaarana se, että ihminen tarttuu omiin negatiivisiin ajatuksiinsa, sellaisiin, jotka eivät vie kehitystä eteenpäin eivätkä tuo menestystä. On hyvin tärkeää, että ihminen tiukoissakin elämänvaiheissaan kykenee katsomaan eteenpäin, näkemään asioiden hyvät puolet ja iloitsemaan hyvistä asioista.

Meillä tapahtuu kuitenkin paljon hyvää. Askolan koulun laajennushanke on edennyt hyvin. Urakoitsija on toiminut tehokkaasti ja yhteistyö eri osapuolten välillä on ollut jouhevaa ja saumatonta.  Myös saneeraushanke pääsee alkamaan suunnitellussa aikataulussa. On helppoa uskoa, että Askolan kouluolot muutaman vuoden jälkeen ovat huomattavasti nykyistä paremmat.

Monninkylän koulun sisäilmaongelmien ratkaisemisessa on edetty, vaikkakaan ei kommelluksitta. Korjaustyön yhteydessä tapahtui näet sellainen vahinko, että vahingossa porattiin ruuvi vesijohtoputken läpi, mikä kasteli seinä ja lattiarakenteita. Jo kerran korjattu seinä- ja lattiarakenne piti avata uudelleen, kuivata ja korjata taas kerran. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että olemme onnistuneet ja mikrobien määrä on kääntynyt laskuun. Tulevana kesänä tehdään tehostettua siivousta, tuuletetaan ja kun syksymmällä taas seurataan tilannetta, niin uskon asioiden olevan huomattavasti paremmalla tolalla kuin mitä ne kuluneen talven aikana ovat olleet.

Olemme solmineet yhdysteknisten palveluiden hallinnosta ja palvelutuotannosta yhteistyösopimuksen Myrskylän ja Pukkilan kuntien kanssa, Teemme jo hallinnollista yhteistyötä ja uskon palvelutuotannon yhteistyön käynnistyvän ensi vuoden alussa juohevasti, olkoonkin, että uudella teknisellä lautakunnalla ja sen alaisilla viranhaltijoilla on vielä paljon työtä edessään.

Kunnan keskustaajamien osayleiskaavatyö on sujunut hyvin ja työ on paitsi kiinnostanut alueen vaikutuspiirissä olevia, niin se on myös saanut kyseisten ihmisten enemmistön hyväksynnän. Kaava ei ole vielä valmis, mutta se on edennyt varsin hyvin ottaen huomioon alueella vallitsevat erilaiset intressit ja sen, että kyseinen osayleiskaava tulee olemaan ensimmäinen uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukainen vahvistettu osayleiskaava.

Väkilukumme kasvaa edelleen, mikä kertoo siitä, että kuntaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia kohtaan koetaan suurta luottamusta ja arvostusta. Nyt näyttää siltä, että tänä vuonna puhkaistaan 4.800 asukkaan raja rikki eikä mene enää kauaa siihen, kun ylitämme 5.000 asukkaan rajapyykin. Väkiluvun kasvu on tärkeä indikaattori monessakin mielessä ja väkiluvun kasvattaminen tulee olla edelleen kunnan keskeisimmissä tavoitteissa mukana.

Vaikeudet kuuluvat elämään ja muutoksiin sisältyy aina riski. Yleensä myös on vielä niin, että riskin pelko saa meidät vastustamaan muutoksia ja saa vain meidät haaveilemaan paremmasta, vaikkapa lottovoitosta, eläkkeestä, ylennyksestä tms. Tosiasia kuitenkin on, ettei ole olemassa mitään onnelaa, joka ratkaisisi kaikki ongelmamme. Meidän pitää keskittyä olemaan tyytyväisiä ja iloitsemaan tässä hetkessä siitä, mitä meillä jo on. Negatiivisuus pitää vaihtaa positiivisuudeksi, sillä positiivisuus vetää puoleensa myönteisiä asioita.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja



23. huhtikuuta 2009

Askolan Puhti Oy on tulevaisuutta

Kuntaamme on perustettu sosiaalinen yritys, jonka nimi on Askolan Puhti Oy. Kyseinen osakeyhtiö on sataprosenttisesti kunnan omistama ja se toimii, kuten mikä tahansa yritys markkinoilla. Pesula- ja puhtaanapitopalvelujen tuottamisen lisäksi Puhti Oy:n päämääränä on luoda työpaikkoja erityisesti vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille.

Puhti tuottaa palveluja markkinoille ja tavoittelee voittoa kuten muutkin yritykset. Tämänhetkinen ja lähivuosien tulostavoite on se, että yritys selviää omillaan. Askolan Puhdin toimialana on tuottaa pesula- ja siivouspalveluja, joista tällä hetkellä kunta ostaa valtaosan. Puhti nimittäin pesee ja huoltaa vaatteet, joita tarvitaan kaikissa kunnan palveluyksiköissä. Se maksaa kaikille työntekijöilleen työehtosopimuksen mukaisen palkan ja se on merkitty kaupparekisteriin.

Erona muihin yrityksiin on, että sosiaalisen yrityksen työllistämistä työntekijöistä vähintään 30 prosenttia on vajaakuntoisia tai yhteensä vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Lisäksi yrityksen tulee olla merkitty työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämään sosiaalisten yritysten rekisteriin. Vain tähän rekisteriin merkitty yritys saa liiketoiminnassaan ja markkinoinnissaan käyttää sosiaalisen yrityksen nimeä ja tunnusta.

On kaksi syytä, miksi olemme päätyneet tällaiseen järjestelyyn, joista toinen on sosiaalinen tai inhimillinen, eli haluamme tarjota työelämästä pitkään poissaolleille mahdollisuuden työllistymiseen. Työ kun on, vaikka ei pitäisi, jonkinlainen arvonmitta ja ihmistä arvioidaan hänen työllistymisensä kautta. Toinen syy on raha: lainsäätäjä on asettanut kunnille velvoitteen pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen siten, että kunnan on maksettava työmarkkinatukea Kelalle jokaisesta pitkäaikaistyöttömästä puolet asianomaisen henkilön työttömyyskorvauksesta. Toisaalta vajaakuntoisen työllistäminen vähentää vammaispalvelusäätiölle maksettavaa menoa sillä periaatteella, että molemmat voittavat: kunnan menot pienenevät ja asianomaiset henkilöt saavat mielekästä työtä työehtosopimuksen mukaista palkkaa vastaan.

Puhdin palvelut ovat kaikkien maksuhalukkaiden käytössä. Pesulapalvelut on hinnoiteltu oman tuotehinnastonsa mukaan ja siivous voi ostaa 20 euron (22 euroa 1.6.2009 alkaen) tuntihinnan mukaan. On huomattava, että siivouspalveluja käyttäessään henkilö voi tehdä kotitalousvähennyksen verotuksessaan, joten kalliiksi ei Puhdin palveluja voi sanoa.

Puhti kilpailee täysveristen ammattilaisten kanssa työn laadusta, mutta ei kaikissa tilanteissa työn suorittamisnopeudessa. Ennen kaikkea Puhti on yritys, joka antaa ihmisille mahdollisuuden ja joka tekee omalla sarallaan puhdasta jälkeä.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja



12. maaliskuuta 2009

Normiohjauksen purku avuksi kuntien talouden pelastamiseksi

Kuntien velvoitteita julkisten palveluiden järjestäjänä on lisätty 2000-luvulla niin, että kunnilla (ilman PARAS-hankkeesta lankeavia velvoitteita) on 35 lakisääteistä tehtävää enemmän kuin mitä 9 vuotta sitten oli. Kuntien tehtävä toki onkin järjestää palveluita, mutta samalla tulisi muistaa talouden realiteetit siten, ettei kuntien tehtävissä suhteessa rahoitusmahdollisuuksiin vallitse hallitsematonta ylikuormaa. Ylikuorma ja siitä johtuva rahoitusvaje on syntynyt yksinkertaisesti siten, että kuntien tulopohjaa on samalla supistettu, kun velvoitteita on lisätty. Logiikkana on näet ollut, että ehtymätön talouskasvu mutta etenkin kuntien omat tehostamistoimet hoitavat kuntien taloudet kuntoon. Se myös toimi, tosin pääasiassa Suomen vauraammissa osissa, mutta nyt kansainvälinen talouskriisi on vienyt kuntien taloudet maitohapoille. Säästöpuskureita ei juuri ole.

Kuntaliitto kuntien edunvalvojana on reagoinut kiitettävän nopeasti laatien kuntatalouden pelastusohjelman, jota on kehuttava paitsi hyvälaatuiseksi työksi niin myös realistiseksi. Se ei ole rakentanut maailmaa toiveiden tynnyrin varaan, vaan on lähtenyt tosiasioiden tunnustamisesta ja siitä, että sekä kunnat että valtion julkisesta taloudesta ja palveluista vastaavina joutuvat paitsi kohtamaan, niin myös ratkaisemaan kriisin yhdessä. Kuntaliitto tunnustaa sen tosiasian, että kunnat itse ovat vastuussa omasta taloudestaan ja suosittelevat arvioimaan talousarvion ja – suunnitelmien realistisuutta siten, että menot sopeutetaan vallitseviin tuloihin.

Viitisentoista vuotta sitten koetusta lamasta selvittiin kunnissa paljolti siksi niin hyvin, että kuntien päätösvaltaa tarpeettomasti ohjannut normiohjaus osin purettiin ja kuntien päätösvallalle annettiin aiempaa suurempi merkitys. Tutkimuksinkin on voitu osoittaa, että tässä työssä onnistuivat parhaiten pienet, alle 6.000 asukkaan kunnat. Kokemuksen perustella uskallan väittää, että ne onnistuivat parhaiten juuri siksi, että niissä tunnettiin parhaiten rahan tulovirrat ja ne reiät, joihin rahat menivät.

Toinen merkittävä asia on se, että koko ajan lisääntynyt normiohjaus kaventaa kunnallisen itsehallinnon liikkumavaraa. Tästä PARAS-hanke on mainio esimerkki, sillä siinä kunnat pakotettiin tehtävien ja hallinnon osalta sellaisiin yhteistoimintajärjestelyihin, jossa menetetään toimintojen verovarojen käytön valvontamahdollisuudet. Tämä puolestaan johtaa kunnallisen itsehallinnon rapautumiseen tavalla, joka tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Kansalaisten perusoikeudet on säädetty kansalaisten ja etenkin heikompiosaisten turvaksi. Kansalaisella, jolla on vaikeuksia selviytyä tavanomaisista päivittäisistä toiminnoistaan tai huolehtia itse oman elämänsä edellytyksistä, on oikeus saada apua ja sen vuoksi perusoikeuksien turvaksi tarvitaan lakitasoista varmistusta. Normituksen osalta on pyrittävä pitäytymään mahdollisimman vähäisessä norminannossa ja huolehdittava siitä, että paikallistason yksiköllä on mahdollisuus ratkaista asiat paikallisten olojen ja siellä esiintyvien tarpeiden eikä lainsäädännössä esiintyvien lukuisten normien mukaisesti periaatteella ”tulipa lain kirjain täytettyä”, jos lain hengestä ei ole niinkään väliä. Nyt tilanne on se, että normit vaikeuttavat palvelujen kehittämistä ja tukahduttavat paikallista omaehtoisuutta sekä kehittämistyötä, mistä johtuu se, ettei palvelujen uusiutumista tapahdu, vaan toiminta keskittyy juridisen vastuun täyttymiseen.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja



2. helmikuuta 2009

Strategiat päivittyivät uusiksi

Mitenkään erityisesti ryhtymättä oraakkelimaiseksi ennustajaksi totean, että vuoden 2009 kestopuheenaiheeksi nousee talous. Talous siksi, että muutaman viime kuukauden ajan se on äkkijarruttanut tavalla, joka jättää mustat jäljet koko maailman asfalttiin. Kriisi ei ole mitenkään sidottu paikallisesti, kuten 90-luvun alun syvä lama, joka oli syvyydessään vain suomalainen ilmiö verrattuna muihin OECD-maihin.

Nykyisen talouskriisin silmiinpistävin piirre on sen maailmanlaajuisuus ja toisaalta yhteen hiileen puhaltavat vastatoimet, joita eri valtiot, USA etunenässä ovat käynnistäneet. Näistäkin syistä johtuen ennusteiden validiteetti on hyvin epävarma.

Kuntatasolle vietynä vaikutukset välittömimmin tuntuvat siinä, että olemme joutuneet alentamaan kuluvan vuoden verotuloennustettamme – 800.000 euroa verrattuna siihen, mitä ennustimme marraskuussa laaditussa ennusteessa. Kun verotulot kokonaisuudessaan ovat 13.900.000 euroa, niin se tarkoittaa lähes 6 prosentin suhteellista pudotusta tuloihimme ja jos pudotus jakautuu tasan eri kuukausille, niin se tarkoittaa, että kassastamme jää puuttumaan noin 67.000 euroa joka ainoana kuukautena.

Ennuste toteutuessaan tarkoittaa sitä, että kuluva vuosi menee miinukselle jopa miljoonan euron verran, jos menotalous toteutuu talousarvion mukaisena. Näin ollen elämme haasteellisten aikojen keskellä ja joudumme päivittämään strategiamme uusiksi.

Kuntatalous on menotaloutta, millä tarkoitan sitä, että menomme ovat hyvin pitkälti sidottu siihen, että tuotamme tai järjestämme kuntalaisillemme niitä palveluja, joista säädetty laissa: lasten päivähoitoa, peruskoulupalveluja, terveyden- ja sairaanhoitoa, sosiaalihuollon palveluja yms. Kunta ei voi tehdä pörssiyhtiön tapaan sitä, että yksinkertaisesti vain lopetamme kannattamattomien yksikköjen toiminnan tai siirrämme tuotannon edullisemman työvoiman maihin.

Toisaalta kuntatalouden takana on hyvinvointi ja sen luomisen edellytykset. Suomalaisen hyvinvoinnin takana on hyvin hoidettu koulutusjärjestelmä, terveydenhuolto, liikenneyhteydet, asumiselle ja yrittämiselle soveltuvien alueiden hankinta, hyvät liikenneyhteydet, puhdas vesi ja ympäristö, toimiva jätevesihuolto, hyvin hoidettu vanhus- ja vammais- sekä muu sosiaalihuolto. Kuntatalous siis itse luo hyvinvointia, mutta sen luominen edellyttää taloudellista toimeliaisuutta, eli talouden hyvinvointia.

Kuntien tuottavuudesta esitetään myös paljon arvioita. Tosiasia kuitenkin on, ettei ole olemassa mittaristoa, jolla pystyttäisiin selvittämään aukottomasti hyvinvointipalvelujen vaikuttavuutta, siis sitä, että tehdäänkö oikeita asioita oikeaan aikaan. Panos-tuotosvertailu toki saadaan aikaan, mutta se vain mittaa suoritteita käytettyihin tuotannontekijöihin. Julkisessa keskustelussa törmään tavan takaa siihen, että käytetyt käsitteet menevät suloisesti sekaisin, mikä aiheuttaa aivan liian paljon virhetulkintoja.

Tarvitsemme nopeasti, vielä kevään aikana ensinnäkin listan toimenpiteistä, joilla voimme lievittää dramaattisen ja nopean pudotuksen vaikutuksia nopeasti ja joiden vaikutus jää lyhytaikaiseksi. Järjestyksessä toinen, mutta haastavampi ja oleellisempi asia on tehdä niitä päätöksiä, joiden vaikutus talouteen on pysyvä tai ainakin pitkäaikainen.

Lautakunnilla ja henkilöstöä edustavien järjestöjen alayhdistyksillä on noin 1,5 kuukautta aikaa hakea ehdotukset ratkaisuiksi. Lautakunnilla ja niiden alaisella henkilöstöllään on varsin vapaat kädet hakea rationalisointikohteita ja tehdä niistä esityksensä. Lainsäädännön rajat ovat luonnollisesti vastassa, sillä pahimmankaan laman aikana emme saa rikkoa lakia. Toisaalta tietty inhimillisyys ja useamman vuoden tähtäyksellä tehty tarkastelu tuottaa hedelmällisimmät tulokset.

Aikataulu on tiukka ja haasteet ovat suuret. Uskon kuitenkin, että eri osapuolten keskinäinen luottamus toisiinsa ja tietoisuus yhteisestä päämäärästä tuottavat sellaisen tuloksen, että selviämme talouskriisistä ja että edessämme on entistä auvoisampi huomen.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja