Yleistä Ajankohtaista Tapahtumakalenteri Avoimet työpaikat Vaalit Päätöksenteko Yleishallinto Sivistystoimi Kirjasto Vapaa-aika Sosiaali- ja terveystoimi Tekninen toimi Rakentaminen ja ympäristö Kaavoitus Yritykset Linkit Kriisin sattuessa Palautelomake

Kunnanjohtajan nettipäiväkirja

12.12.2016

Postinjakelu on perusinfastruktuuria

Kuntalaiset ovat olleet minuun yhteydessä postinjakelun poikkeamista Askolan alueella. Paikallinen sanomalehti Uusimaa on kirjoittanut poikkeamista itäisellä Uudellamaalla. Koko maata levikkialueenaan pitävät tiedotusvälineet ovat uutisoineet postin jakelun ongelmista Suomessa. Postille on asetettu marraskuussa Viestintäviraston toimesta uhkasakko, jolla sitä patistetaan huolehtimaan postin päivittäisestä jakelusta viime aikoja paremmin.

Päiväpostin jakelu on siis takkuillut. Vaikka Viestintäviraston valvoma yleispalveluvelvoitteen mukainen postinkulku ja –jakelu on vain pieni murto-osa kaikesta siitä postiksi kutsuttavasta kirje- ja pakettiliikenteestä, jota Posti kuljettaa ja jakelee, on yleispalvelukirjeiden jakelun käytännön merkitys kuntalaisille ja kansalaisille erittäin merkittävä. En ole nimittäin ainakaan kuullut, että muuta päiväpostin laatikkojakelua tehtäisiin missään päin maata eri jakelussa, kuin missä yleispalvelukirjeiden jakelu tapahtuu. Eli käytännössä kaikki muutkin päiväpostin mukana tulevat lähetykset tulevat vastaanottajalle samalla kertaa yleispalvelukirjeiden mukana.

Pidän postikulkua suorastaan symbolisena osana järjestäytyneen yhteiskunnan palveluista kansalaisilleen. Kun huomioidaan kaikki päiväpostinjakelun yhteydessä liikkuvat lähetykset, ei kyse ole nykyisinkään mistään marginaalisesta lakisääteisestä palvelusta meille yhteiskunnan jäsenille. On täysin perusteltua edellyttää tämän kaltaisen jakelupalvelun toimintaa jatkossakin kattavasti joka arkipäivä. Jakeluvarmuuden osalta Viestintäviraston Postille uhkasakon asettamisen yhteydessä asettama viisipäiväisen jakelun puitteissa onnistumisen minimiraja 99,8 % 30.4.2017 lähtien yleispalvelukirjeille on kohtuullinen, ja säädöksiin tulisi harkita myös kellonaikaa, johon mennessä päiväposti tulee jaella.

On välttämätöntä, että Posti tekee Askolassa korjaavat toimenpiteet voimassa olevan postilain mukaiseen joka arkipäivä tapahtuvan postinjakelun varmistamiseksi kaikkiin jakelukohteisiin. Lisäksi on todettava, että väläytetty postilain uudistaminen siten, ettei jatkossa koko Suomessa enää tarvitsisi olla postinjakelua kuin kolmesti viikossa, olisi vaarallinen päänavaus siihen suuntaan, että tämän peruspalvelun kattavuuden supistaminen hyväksytään. En kannata sitä. 

kunnanjohtaja

Jouni Martikainen


 

21.9.2016

Kunta on hyvä yhteisö, mutta ei ole syytä tyytyä siihen!

Yksi kunnan merkityksistä on olla kuntalaistensa yhteisö. Ja kuntalaisten hyvään elämään panostaminen on yksi kunnan keskeisistä päämääristä. Sitä hyvää elämää omalta osaltaan järjestääkseen kunta kerää kuntalaisilta veroja, joita hieman byrokratiassa pyöriteltyään palauttaa kuntalaisten hyödyksi palveluina, kunnallistekniikkana jne… Hyvä niin, mutta vielä parempi on, kun aina ei edes tarvita kuntaa välikädeksi hyvän ja tarpeellisen tuottamiseen. Ne asiat, jotka kuuluvat kunnan lakisääteisiin tehtäviin kunta tietenkin järjestää kunnan ominaisuudessa. Paljon on kuitenkin myös asioita, jotka voisivat olla kunnan toimesta järjestettävää, mutta joita voi junailla jokin muukin taho.

Askola on idyllinen paikka asua ja elää. Idyllinen myös siinä mielessä, että kuntalaisille tärkeisiin hakkeisiin ei aina kaivata kuntaa puuhamieheksi, vaan homma hoituu suoraan yhteisön toimesta. Yksi esimerkki tästä on Askola-Areena. Tammikuussa 2013 käyttöönotetun monitoimitalon taustalla ovat lähinnä paikalliset yksityishenkilöt ja yritykset, jotka havahtuivat siihen, ettei liikuntahallin rakentajana kunnan tarvitse olla. Niinpä kaupparekisterissä on helmikuusta 2011 lähtien ollut Askola-Areena Oy. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin edelleen sen toiminnan pyörittämisessä on talkootyöllä iso osuus.

Tuoreimpana paikallisen yhteisön voimannäytteenä on viime viikonloppuna pyöräytetty Monninkylään tori. Monninkylän yhteismaiden osakaskunta kunnosti maa-alueistaan noin puoli hehtaaria toriksi paikallisten yhdistysten ja asukkaiden käyttöön. Näin he osoittivat, että oma paikallisyhteisö voi tarvittaessa tehdä vaikka torin. Mielestäni on erinomainen asia, että kuntalaiset isompina tai pienempinä lähiyhteisöinä ottavat ja hoitavat itselleen merkityksellisiä sille tolalle, kuin sen yhteisön näkökulmasta hyvä on.

vt. kunnanjohtaja

Jouni Martikainen

 


28.4.2016

 

Rosoja idyllissä 

Poliisi tiedotti maanantaina rikosvyyhdistä Askolan seudulla. Askola on idyllinen paikka asua ja elää. Tarjolla on niin pientaloalueidylliä, kuin aitoa maaseutuympäristöä. Jos siihen yhdistetään yht’ äkkiä kaksinumeroiseen henkilömäärään kohdistuvat epäilyt vähintäänkin käynneistä lain väärällä puolella, niin yhteisö järkkyy. Etenkin, kun kyse on nuorista ihmisistä, niin kuin nyt. Jokainen nuori on jonkun äidin ja isän lapsi. Äitien ja isien sekä muiden läheisten huoli on lähes käsin kosketeltavaa sekä nyt epäillyksi joutuneista nuorista, kuin vielä paljon paljon lukumääräisesti suurilukuisemmin kaikista omista tai muuten läheisistä lapsista, jotka tällä hetkellä elävät nuorten elämää Askolassa. 

Nuorten hyvään elämään panostaminen on yksi kunnan keskeisistä päämääristä. Nuoret käyvät kunnan kouluja. Kunnan sosiaalipalvelut tukevat tarvittaessa niin yksittäisiä nuoria, kuin perheitä kokonaisuuksina. Jos mieli järkkyy, kunnan terveydenhoito auttaa. Kunta järjestää ja tukee nuorten vapaa-ajalle tarjolla olevaa toimintaa. Nämä ovat niitä keinoja ja palveluja, joilla kunta työskentelee virallisena organisaationa hyvän huomisen mahdollistamiseksi nuorillemme. 

Kunta on kuntalaisten yhteisö, joka elää ja lähes tuntee samoja kipuja kuin kuntalaisetkin. Yksittäisiin ihmisiin ja heidän asioihinsa liittyen kunta on etenkin herkillä aihealueilla vaitiolovelvollinen julkisuuteen päin. Tämä tietenkin pätee, vaikka puhuttaisiin useista kuntalaisista jonkin aihepiirin yhteydessä. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kunnan pystyvät ammattilaiset painottavat kunnan työtä kulloinkin kriittisiin ja akuutteihin kipupisteisiin. 

Toinen ulottuvuus kunnasta on kunta alueensa ihmisten yhteisönä. Parhaimmillaan yhteisö on se korjaussarja, jonka tuki auttaa horjahtelevia ja luo vahvuutta niille, joiden askel on tähänkin asti ollut vakaampaa. En paljoa muista alakoulun uskontotunneilta, mutta yhden tunnin teemana oli muistaakseni 1800-luvulla elänyt silloisten nuorten hyväntekijä, jonka motto oli jotakuinkin: ”ei ole toivottomia tapauksia.” Arjen havainnot vahvistavat tuon moton pätevyyttä. Kun jaksamme olla ihmisiä toisillemme, niin siten jokainen meistä voi laittaa laastia yhteisömme rosoihin.

vt. kunnanjohtaja

Jouni Martikainen

 

 


 

13.11.2015

 

Mietteitä historiallisesta sote-uudistuksesta

Valtakunnan hallitus sai kuin saikin puserrettua aikaan historialliseksi luonnehditun sote-sovun. Historialliseksi sen tekee se, että kuntien nykyisistä tehtävistä noin puolet siirtyy uudelle perustettavalle väliportaan hallinnolle, jolle siirtyy myös osa valtion hallinnon tasolla olevista tehtävistä. Uusi hallinnon taso saa omat vaalit ja kenties vielä oman verotusoikeudenkin.

Uudistus on merkittävä myös siksi, että sen myötä toteutuu potilaan valinnanvapaus valita oma terveysasemansa joko julkiselta tai yksityiseltä puolelta. Muutos nykytilanteeseen on se, että valinnan palvelun tuottajasta tekee potilas eikä palveluja kilpailuttava kunta tai kuntayhtymä.

Ratkaisun tarkemmat yksityiskohdat tulevat esiin tulevassa lainsäädännössä, mutta muutama asia on käynyt jo selväksi. Ensinnäkin, valinnanvapaus muuttaa koko palvelujärjestelmän tavalla, jota on vielä vaikeaa edes mieltää. Uskon sen olevan paljon merkittävämpi päätös, kuin sote-alueiden määrä.

Valinnanvapaus näet pakottaa Suomen muuttamaan terveydenhuollon monikanavaisen rahoitusjärjestelmän, joka on tehnyt maamme terveydenhuollosta yhden Euroopan epätasa-arvoisimmasta. Nimittäin niillä, joilla on ollut varaa ottaa oma vakuutuksensa tai niille, joille työnantaja kustantaa terveydenhuollon palvelut, on oma ohituskaistansa saada terveydenhuollon palveluja. Niillä, joilla ei tätä etuutta ole, on ollut tyytyminen julkisen terveydenhuollon ruuhkaisiin ja lääkäripulasta kärsiviin terveyskeskuksiin. Tilanne on ollut täysin nurinkurinen, sillä käsittääkseni pienet lapset, työttömät, eläkeläiset, vammaiset ja vähätuloiset tarvitsisivat montakin kertaa kiireellisemmin terveydenhuollon palveluja kuin työssäkäyvät tai varakkaat.

Toisaalta valinnanvapaus edellyttää vahvaa julkista kontrollia ja suurta avoimuutta palvelujen hinnoittelun, laadun ja saatavuuden osalta. Tämä siksi, että julkisella ja yksityisellä palveluntuottajalla tulee olla yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet. Kermankuorinta- ja monopoliasetelman syntymistä pitää tulla kaikin keinoin välttää. Muussa tapauksessa valinnanvapaus ei tuota kaivattua sparrausta ja kilpailua yksityisen ja julkisen palveluntuottajan välillä.

Olen vakuuttunut siitä, että julkiset palveluntuottajat tulevat pärjäämään vastaisuudessakin. Kuntien hallinnon raskaus ei ole ollut syynä terveyskeskuspalvelujen saatavuutta tai laatua arvioitaessa, vaan pikemminkin syynä on ollut rahoitusjärjestelmän puutteista aiheutunut potilasaineksen valikoituminen ja toisaalta kuntien terveyskeskuksille sälytetyt erityistehtävät.

Huomio pitää kiinnittää myös sosiaalipalveluihin, nimenomaan ennaltaehkäisevään työhön. On huolehdittava, etteivät ne jää terveydenhuollon järjestämisen jalkoihin, koska sairauksien syihin (yksinäisyyteen, lapsiperheiden arkeen ja jaksamiseen, vammaisten tai vanhusten erityiskysymyksiin yms) puuttuminen on oireiden poistamista tai niiden lievittämistä tärkeämpää. Looginen seuraus tästä on, että nykyisten terveyskeskusten luonnetta on muutettava vastaanottopainotteisesta oireiden hoitamiseen keskittyvästä toimintatavasta kohti ennaltaehkäisevää ja oman vastuun kantamiseen suuntautuvaa toimintatapaa.

Maassamme on toteutettu monella paikkakunnalla sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisulkoistuksia, joita julkinen valta on kritisoinut kovin sanoin. Sanoisin kuitenkin, että olisiko nyt syytä hakea näistä kokonaisulkoistuksen tehneistä kunnista (Mänttä-Vilppula, Tohmajärvi, Puolanka) verrokkitietoa ja oppia. Näissä kunnissa kustannukset ovat pysyneet kurissa tai jopa saatu taitettua samalla kun palvelutasoa on pystytty parantamaan.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja

 

 

 


16.10.2015

 

Neljännesvuosisata

Aloitin työni Askolan kunnan kunnansihteerinä 25 vuotta sitten ja olen ollut kunnan palveluksessa yhteensä noin 21 vuotta Mellilässä vietettyä neljän vuoden jaksoa lukuunottamatta. Joku voisi kai puhua jo elämäntyöstä, mutta en suostu vielä ajattelemaan niin. Minulla on noin 10 vuotta eläkeikään jäljellä ja kun intoa on kuin vuonna 1990 ja kun sekä fyysinen ja psyykkinen työkuntoni ovat erinomaisessa kunnossa, niin en halua ryhyä jäähdyttelemään millään tavoin.

Ehkä merkittävin muutos kunnassa tänä aikana on ollut väkiluvun kasvu noin tuhannella asukkaalla. Uinuvasta maalaiskunnassa on tullut keskeinen alueen toimija monessa asiassa sekä monen yhteistyön solmu tai peräti keskus. Neljännesvuosisadan aikana kuntaan ovat nousseet Monsala II ja III, Kairaisrinteen asuinalueet ja Punahiekan yrityskylä. Myös 80-luvulla aloitettu Lakeakallion asuinalue on laajentunut huomattavasti. Sivukyliinkin nousee jatkuvasti uusia taloja

Vuonna 1990 kunta oli myös nykyistä sisäänpäinkääntyneempi ja sulkeutuneempi. Ensimmäisinä vuosinani kunnassa uudistettiiin viestintäohje ja uudistettiin hallinto. Tuohon aikaan esimerkiksi toimielinten kokouksista tiedottaminen oli jossain määrin sattumanvaraista eikä esimerkiksi esityslistojen liitteitä toimitettu julkisen sanan käytettäväksi. Lautakuntien määrä vähennettiin kolmeen vuoden 1993 alusta ja delegoinnin astetta lisättiin voimakkaasti. Kunnallisen päätöksenteon keskeisin muutosvoima laman keskellä oli pyrkimys tehokkuuteen ja yhteisesti hyväksyttyjen strategisten tavoitteiden pohjalta. Edesmennyt valtuuston puheenjohtaja Osmo Heljanko ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Ilmari Lahdensuo olivat erinomaisia taloudellisen ajattelun opettajia ja luottamushenkilöpäättäjiä.

Aloittaessani työ oli paperinmakuista toimistotyötä. Päivittäin luettana posti oli noin 5 senttimetriä paksu nivaska paperia, kun nykyisin oikein hämmästyy, jos posti tuo kirjeen. Työvälineinäni olivat sanelin, laskin kuulakärkikynä ja lehtiö. Tietotekniikan laajempi hyväksikäyttö aloitettiin vuonna 1996, jolloin kunnantalolle saatiin sisäverkko ja internet-yhteydet. Samana vuonna työvälineekseni tuli myös kännykkä, joka oli kunnalle kannattava ostos: tehtäviini kuului silloin myös kunnan tonttien markkinointi ja sain sovittua montakin Monsala II-alueen tonttikauppaa joko iltaisin tai viikonloppuisin. Olin tavattavissa lähes aina.

Paluu kunnanjohtajaksi vuonna 2007 oli minulle hyvin mieleinen asia. Olin ehtinyt juurtua Askolaan ja kuntalaisiin. Olin saanut täältä hyviä ystäviä. Kuntajohtajakauttani täällä on kuitenkin leimannut kansainvälisestä finanssikriisistä ja Nokian romahduksesta seurannut kuntatalouden pysyväksi muuttunut rahoitusvaje. Kun velvoitteet kuitenkin ovat samaan aikaan vain kasvaneet ja kun muun muassa korvaus- ja korjausinvestointien määrä on huutava, on talouden tasapainon ylläpitäminen enemmän kuin vaativa tehtävä.

Kuntatalouden rahoitusvajetta pyritään ratkaisemaan valtion taholta jos jonkinnäköisillä rakenteellisilla uudistuksilla. Jokainen hallitus pyrkii tekemään oman uudistuksensa. Ensimmäinen oli niin sanottu Paras-hanke, joka uudisti kuntakarttaa enemmän kuin mikään aiempi tai sen jälkeinen uudistus. Edellisen hallituksen kuntarakenne- ja sote-uudistus työllistivät parhaimmillaan jopa 50 tuntia viikossa. Olin alueemme uudistusta valmistelleen kuntien yhteisen johtoryhmän puheenjohtaja. Onneksi uudistustyössä oli erinomainen projektipäällikkö Marja Teljamo Sipoosta. Ilman häntä työni olisi mahdoton tehtävä, mission impossible.

Muutenkin kuntajohtajan työ on verkostojen luomista ja niissä toimimista ja "kentällä " liikkumista aiemman konttorilla istumisen sijaan. Kunta rakentuu monista erilaisista yhteistyöverkostoista, joissa on oltava mukana, jotta kunnan ja kuntalaisten etu tulisi hoidettua parhaalla mahdollisella tavalla. Työ myös on tietointensiivistä jatkuvaa osaamisen päivittämistä ja senkin vuoksi hyvin vaativaa. Pärjätäkeen kuntajohtajana on oltava valmis jatkuvaan oppimiseen ja oman osaamisensa kehittämiseen.

Kunnallinen päätöksenteko on, ei pelkästään Askolassa, vaan aivan yleisesti vahvojen tunteiden sävyttämää toimintaa, jota sosiaalinen media on voimistanut viime vuosina. Facebookin ja muiden keskusteluareenoiden vuoksi myös mielipiteiden ääripäät ovat voimistuneet ja samalla myös loitontuneet toisistaan. Tällä on oma terminsäkin, polarisaatio. Sen vuoksi keskustelu jumiutuu herkästi pitkäksi aikaa juupas-eipäs-väittelyksi, kunnes hiljainen ja harkitseva enemmistö palauttaa päätöksenteon rationaalisin perustein tapahtuvaksi kuntalaisten etujen mukaiseksi. Enemmistö on aina nähnyt muitakin sävyjä kuin pelkästään mustan ja valkean. Tämän harkitsevan enemmistön parhaita edustajia luottamushenkilöissä ovat olleet muun muassa Pertti Halijoki, Tuula Kiiskinen, Martti Sääski, Veikko Mäittälä, Antti Mantere ja ennen kaikkea Simo Sorsa.

Minulla on kuluneesta neljännesvuosisadasta hienoja muistoja niin virkaurani hetkistä kuin myös yksityiselämästänikin. Työn osalta kiitos kuuluu erinomaiselle kunnan hyvin työhönsä sitoutuneelle ja ammattitaitoiselle henkilöstölle ja mukaville,  mutta joskus niin kovin vaativille kuntalaisille sekä heidän edustajilleen.  Olen saanut elää kanssanne elämäni parhaimmat vuodet.

 

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja

 

 

 


 

9.9.2015

Kuntajohtaja työn ja perheen yhteensovittamisen ristitulessa

 

 

 

 


 

10.3.2015

Vaaleja odotellessa


Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta pyysi Kuntaliiton välityksellä kuntien kommentteja ns. sote-lakiesitykseen maanantaina 2.3. Kommenttien jättämiseen varattiin aikaa kokonaiset kaksi päivää. Merkillistä oli, ettei kunnilla ollut tietoa kuitenkaan lakiesityksestä, perustuslakivaliokunnan edellyttämistä muutoksista eikä sen taloudellisista vaikutuksista. En muista, että olisin kokenut mitään vastaavaa 27-vuotisen virkaurani aikana. 

Hallintolain selvityksen antamiselle asetettavaa määräaikaa koskevan 33 §:n perustelujen mukaan määräajan pituus jätetään viranomaisen harkintaan. Määräajan pituutta koskevaa harkintavaltaa on rajoitettu kuitenkin siten, että kuulemisajan on oltava asian laatuun nähden riittävä. Asetettavan määräajan riittävyyttä tulee näin ollen harkita yhtäältä suhteessa pyydetyn selvityksen laajuuteen ja sisältöön sekä toisaalta suhteessa asian käsittelylle varattuun aikaan.

Kannanotto koski niin suurta ja laajakantoista asiaa, että sen antajana olisi minimissään tullut olla kunnanhallitus. Tämän vuoksi minulla ja perusturvajohtajalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antaa sosiaali- ja terveysvaliokunnalle kipakat terveiset siitä, ettei kahdessa vuorokaudessa Askolan kunta voi antaa asiasta minkäänlaista kannanottoa.

Kuntien onneksi perustuslakivaliokunta antoi valiokunnan valmistelemasta esityksestä täystyrmäyksen. Nyt asia lykkääntyy yli vaalien ja toivon mukaan se ratkaistaan parlamentaarisesti yhdessä terveydenhuollon rahoitusuudistuksen yhteydessä.

Eilen karahti karille toisen asteen koulutuksen uudistaminen, eli emme joudu enää hakemaan lukiollemme uutta toimilupaa tämän vuoden aikana. Jo itse asian vireillä olo oli suuri hämmennys, kun emme tienneet, että mitkä ovat kriteerit, joilla toimilupa olisi myönnetty.

Kuntauudistuksesta kukaan ei enää puhukaan mitään, onneksi. Kuinkahan paljon energiaa ja julkisia varoja uhrattiin selvityksiin, joista toki sai tarpeellista tietoa, mutta joiden perusteella ei tehty muuta kuin lain määräämät pakolliset selvitykset.

Pahinta viimeisen neljän vuoden aikana on ollut, että eri toimijoiden (valtion, kuntien ja kuntien yhteistyöelinten, kuten kuntayhtymien) välinen luottamus ajettiin nollaan lyhytnäköisten ja itsekkäiden puoluepoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Luottamuksen uudelleen rakentaminen ja aidon uudistamishalun aikaansaaminen tulee olemaan keskeinen haaste eduskuntavaalien jälkeen, kun uusi hallitus aloittaa toimintansa. Lyhytnäköiseen puoluepolitikointiin ei enää ole varaa.

 

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja

 

 


 

9.1.2015

Sananvapaus merkitsee vastuunottamista

Isku pariisilaislehden toimitukseen on järkyttänyt ihmisiä ympäri maailmaa. Raakalaismainen hyökkäys oli länsimaisen demokratian syvimpiä perusarvoja, siis sanan- ja ilmaisunvapautta, vastaan, eikä mitenkään puolustettavissa. Huomattavaa on, että kyseiset vapaudet ole tulleet ilmaiseksi, vaan niiden puolesta on taisteltu, vuodettu verta, väännetty diplomatiaa ja tehty poliittisia päätöksiä jo vuosisatojen ajan.

Sanan- ja ilmaisunvapaus tukevat oi­keut­ta eriä­viin mie­li­pi­tei­siin py­hi­näkin pi­det­ty­jä ar­vo­ja kohtaan. Ne myös oi­keut­tavat epä­miel­lyt­tä­viin ja louk­kaa­viin mie­li­pi­tei­siin. Sanan- ja ilmaisunvapaus pyrkivät moniarvoisuuteen, kun taas sananvapautta kohti hyökkäävät tähtäävät vastakkainasetteluun ja oman mielipiteen paremmuuteen.

Vapaudella on myös toinen puolensa. Se tottelee nimeä vastuu. Char­lie Heb­don toimittajat tekivät työtään julkisesti omia nimiään käyttäen. Kaksitoista henkeä maksoi tästä vastuunottamisesta inhimillisesti katsoen aivan liian kalliin hinnan.

Avoi­n yh­teis­kun­ta ra­ken­tuu mie­li­pi­tei­den ja par­hai­den pe­rus­te­lu­jen kes­ki­näi­selle kil­pai­lulle. Moniarvoisuus vie yh­teis­kun­taa eteen­päin, kun taas diktatuuri ja tukahduttaminen taannuttavat kehitystä. Demokratia, sanan- ja ilmaisunvapaus nähtiin niin tärkeäksi asiaksi Suomessakin, että niiden puolesta sodittiin vuosikaudet toisessa maailmansodassa.

Vapauden toinen puoli, vastuu, merkitsee omalla nimellä esiintymistä. Kuulijan tai lukijan pitää tietää, kuka sanoi, kuka oli mielipiteen esittäjä. Tässä suhteessa neljättä valtiomahtia, vapaata tiedonvälitystä, on myös kritisoitava. Lehdistö ja tiedotusvälineiden nettisivut tarjoavat vapaata tilaa nimettömille puskista räksyttäjille, jotka esittävät kritiikkiä ilman omaa rakentavaa ehdotustaan tai mikä vielä pahempaa, mennen henkilöön käyviin tölväisyihin. Erityisesti sanomalehtien tekstiviestipalstat ovat usein täynnä törkyä, josta en lehden tilaajana ole valmis maksamaan. Toimituksilla ja toimittajilla on kuitenkin lähdesuoja, jonka kautta kritiikkinsä voi saada esille asiallisiakin muotoja ja tyylikeinoja hyväksikäyttäen. Suomessa ei viestintuojaa kuitenkaan ammuta, vaikka hän esittäisi kovaakin kritiikkiä.

Avoimuuden ja luottamuksen periaatteille rakentuva yhteiskunta osasineen on parasta perusturvaa kansalaisilleen. Reiluun peliin kuuluva sitoutuminen vähentää tarpeettomia vastakkainasetteluja ja ehkäisee konflikteja. Toivon, että uusi vuosi tuo mukanaan luottamuksen rakentamista ja sitoutumista yhteisesti asetettujen päämäärien saavuttamiseksi.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja

 


 

20.11.2014

Sote-tarpominen vaarantaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuutta

Kesken työpäivän etsiessäni netistä tietoa toiseen asiaan ruudulle tuli ilmoitus kahden terveysalan suurtoimijan, Mediverkon ja Mehiläisen yhdistymisestä.

Uuden yhtiön avainluvut ovat seuraavat:

• Liikevaihto 2013 noin 366 miljoonaa euroa, liikevoitto noin 38 miljoona euroa.

• Yhtiöt investoivat vuonna 2013 Suomeen noin 17 miljoonaa euroa.

• Yli 100 omaa terveydenhuollon ja hoivan toimintayksikköä eri puolilla Suomea, toimintaa jokaisessa 30 suurimmasta kaupungista.

• Tarjoaa työtä 9 000 terveydenhuollon ja hoivan ammattilaiselle, yksi suurimmista kotimaisista työnantajista.

• Yli 3,4 miljoonaa terveydenhuollon asiakaskäyntiä vuosittain yhtiön omissa ja julkisen sektorin toimintayksiköissä.

• Yli miljoona suomalaista käytti yhtiöiden palveluita viime vuonna.

Samaisena päivänä valtakunnan päälehti ruoti pääkirjoituksessaan sote-uudistusta otsikolla” Sote-päätöksenteko on surullinen luku.” Kuntatason toimijana voin allekirjoittaa otsikon sanoman, koska se on totta. Vuonna 2011 kirjoitetussa hallitusohjelmassa luvattiin kuntauudistus ja sote-uudistus, mutta molemmissa uudistuksissa on käynyt, kuin sadun kankaalle hiiren toimiessa kissalle räätälinä. Hiiri sai kankaan palasiksi, mutta valmista ei syntynyt mistään, vaikka kissa oli pitkämielinen. Vasta kun kissa totesi, ettei mitään valmista tullut, se päätti syödä hiiren.

Valtakunnan päälehti havaitsikin ansiokkaasti, että poliittisiin päätöksentekijöihin ja heidän esikuntiin on pesiytynyt virheelliset käsitykset strategisuudesta ja taktisuudesta, mistä aiheutui se, että pääosissa ovat olleet keinot ja muodot päämäärien jäädessä taka-alalle. Hallintorakenteet ja puoluepolitiikka ohittivat tärkeimmän sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tarvitsevan kansalaisen.

Lähes neljän vuoden päättämättömyydestä on seurannut se, jota kaikki ainakin julkisesti ovat yrittäneet välttää: sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yksityistämistä. Yhä suurempi osa suomalaisista hankkii etenkin terveydenhuollon palvelunsa yksityisiltä yrityksiltä joko oman tai työnantajansa ottaman vakuutuksen turvin. Paradoksaalista siinä on se, että näin terveydenhuoltoon on syntynyt kahtiajako, jossa hyvinvoiva ja tervein kansanosa saa ohituskaistan terveyspalvelujensa osalta ja ne, joiden hätä olisi suurin, joutuvat jonottamaan lääkäripulasta kärsivien kunnallisten terveyskeskusten jonoissa.

Kunnatkin ovat ruvenneet yksityistämään sosiaali- ja terveyspalvelujaan hillittömän kustannusten nousun ja lääkäripulan seurauksena. Lyhyen ajan kokemukset ovat osoittaneet ainakin Puolangan, Tohmajärven ja Rääkkylän kunnille, että ulkoistaminen on ollut kannattava päätös ainakin, jos sitä mittaa hoitoon pääsyn ja talouden tunnuslukujen kautta. Epäilen, että edellä kertomani yritysfuusion taustalla on valtakunnan sote-päättämättömyys ja tavoite vallata lisää markkinoita.

Sote-uudistuksessa keskeisin työ, rahoitusjärjestelmän uudistaminen, on edelleen tekemättä. Se itse asiassa on tekijä, josta uudistus olisi pitänytkin aloittaa. Terveydenhuollon monikanavarahoitus on keskeisin ongelmien syy ja jos sen purkamista ja yksinkertaistamista ei saada toteutettua, on seurauksena se, että Rääkkylä, Puolanka, Tohmajärvi ja monet muut kunnat saavat seuraajia sote-palvelujen ulkoistamisessa.  Voin vain kysyä, että onko se tavoite vai onko se asiantila, johon päättämättömyydessä vain ajaudutaan.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja

 

 


 

6.8.2014

Kohti syksyä
Jouduin ja sain olla sairaus- ja vuosilomani takia pois työstä lähes kolme kuukautta ja olen taas "rivissä mukana" ja hyvä niin. Yksilötasolla voin todeta, että terve sielu ja terve ruumis tarvitsevat työtä. Yleisellä tasolla me kaikki voimme todeta, ettei maailma ole vieläkään valmis, vaan että työkykyisten panosta edelleen tarvitaan.

Nautimme edelleen helteistä, mutta työajatukseni ovat jo syksyssä, josta näyttää tulevan vähintään tavanomaisen kiireinen, ellei peräti sitäkin vilkkaampi. Valtuusto tulee ottamaan kantaa muun muassa kuntarakennekysymykseen, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämiseen, tulevaisuuden oppimisympäristöön perinteisiä talousarvioita, verotuskysymyksiä ja muitakaan tärkeitä asioita mitenkään unohtamatta.

Perusasiana, jokavuotisena poliittis-hallinnollisena prosessina tärkeimmäksi nousee talousarvion ja taloussuunnitelman laatiminen. Sen laatimisessa on huomioon otettava kaksi tärkeää lähtökohtaa: valtuuston 13.11.2012 hyväksymä talouden tasapainottamisohjelma ja nykyisen valtuuston enemmistön (SDP, Kokoomus, Keskusta) allekirjoittama poliittisluontoinen asiakirja yhteistyösopimuksesta kuluvalle valtuustokaudelle. Kyseisessä asiakirjassa valtuuston enemmistö on selkeästi ilmoittanut tahtonsa vakauttaa Askolan kunnan talous.

Kunnan talouden voidaan katsoa olevan paremmalla tolalla, kuin mitä se oli vuoden 2012 loppupuoliskolla. Tervehdyttämisohjelman laatimisella ja valtuuston siihen sitoutumisella saimme 650.000 euroa harkinnan varaista valtionosuuden korotusta (rahoitusavustusta). Tervehdyttämisohjelman täytäntöönpano on tuonut käyttötalouteen säästöjä. Onnikin on ollut myötä, sillä lainojen korontarkistusten osuttua oikeaan aikaan korkomenoissa on tullut vähennystä.

Tervehdyttämisohjelman täytäntöönpano on kuitenkin vielä kesken, koska se on laadittu nelivuotiseksi. Talouden tervehdyttäminen on pakollista siksikin, että taseessa on edelleen noin 500.000 euroa kattamatonta alijäämää ja jos kuntalain kokonaisuudistus hyväksytään ehdotetussa muodossaan, niin se on kyettävä kattamaan seuraavan vuosikymmenen vaihteeseen mennessä sillä uhalla, että kunta joutuu pakkoliitosmenettelyyn.

Talouskysymyksien ratkaisua ei näytä helpottavan lainkaan avoimen (yksityis-)sektorin aiempaa positiivisemmat näkymät, vaan valtakunnallisesti tarkastellen meno näyttää säilyvän mollivoittoisena. Askolalaisyrityksillä näyttää menevän verraten hyvin, mutta varsinkin suurten vientiyritysten, Ukrainan tilanteen ja kaupan hiipuminen voivat tuottaa valtiontalouteen uusia säästöpaineita. Jos näin käy, on selvää, että valtio ensi kevään eduskuntavaalien tuloksesta ja tulevasta hallituksesta riippumatta vetää kunnatkin mukaan. Suomen kaltaiselle maalle luottoluokituksen säilyttäminen parhaassa luokassa on hyvin tärkeä kysymys.

Kuntarakennekysymys tulee myös ratkaistavaksi näillä näkymin vuodenvaihteen tienoilla. Kysymys kuuluu, että tehdäänkö alueella kuuden kunnan liitos, joko osa niistä tai jatketaanko ennallaan. Tähän luonnollisesti liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestäminen ja tuotanto parhaillaan työn alla olevan lainsäädännön vaatimuksia vastaavaksi. Korostan, ettei kunnalla kuitenkaan ole mitään lakisääteistä pakkoa liittyä ja hyvä niin: pakko ei toisi hyvää lopputulosta.
Sivistystoimi valmistelee Tulevaisuuden oppimisympäristö-nimistä strategiaa, jonka on tarkoitus tulla voimaan 2016. Se ottaa kantaa perusopetuksen tulevaisuudennäkymiin ja varsinkin siihen, miten ja kuinka uusia oppimisen tekniikoita ja menetelmiä tullaan kunnan perusopetuksessa ottamaan käyttöön. Käsitykseni on, että kunnassa on asian suhteen paljon uusia mahdollisuuksia, mutta ne eivät tule käyttöön sormia napsauttamalla, vaan vaativat paljon työtä.

Minulla ei ainakaan tule olemaan työstä puutetta!


Esko Rautiainen
kunnanjohtaja 

 


17.4.2014

Sote-ratkaisun toteuttaminen vaatii määrätietoista johtajuutta

 

Hallitus ja oppositio järjestivät kunnille ja niiden asioista päättäville varsinaisen yllätyksen jokunen viikko sitten. Sosiaali- ja terveydenhuollon jo pitkällä valmistelussa ollut lakiesitys hylättiin ja tilalle tuli hallituksen suurimpien puolueiden ja opposition yhteisesti sopima ns. sotesopu.  Sopu tosin on vielä varsin kaitainen, sillä siitä on olemassa vasta nykyiseen viiteen erva-alueeseen perustuva järjestämisvastuu ja sekä kuntien asukaslukuun että sairastavuuteen perustuva rahoitusmalli. Sopu pitää saada puserrettua lainsäädännöksi hyvin nopealla aikataululla siten, että lakiesitys lähtee lausuntokierrokselle kesäkuussa. Erinomaista kuitenkin on, että uudistuksen takana on eduskunnan suuri enemmistö.

Lakiesitystä valmisteleva parlamentaarinen työryhmä on lähes mahdottoman tehtävän edessä, sillä avoimia kysymyksiä riittää:

  • onko sote-alue vain järjestäjä vai onko sillä myös tuottamisvastuuta?
  • kuinka olemassa olevilla rakenteilla varmistetaan täydellinen integraatio sosiaali- ja terveyspalvelujen kesken?
  • miten rahoitus lopultakin järjestetään, onko tarkoitus koota yhteen nykyisin pirstaloitunut rahoitusjärjestelmä?
  • miten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen yhdistyy muihin kuntien vastuulla oleviin peruspalveluihin, kuten nuorisotakuu, kouluterveydenhuolto tai vanhusten kotipalvelut?
  • miten toteutetaan integraation vaatimat nykyiset kuntien ja kuntayhtymien omaisuusjärjestelyt?
  • mikä on henkilöstön asema?
  • ja tärkeimpänä: miten varmistetaan eri väestöryhmien osalta oikeudenmukainen ja tasapuolinen palvelujen saatavuus ja laatu?

Olen tyytyväinen siihen, että jo pitkällä valmistelussa olleesta sote-järjestämislaista luovuttiin, koska se ei olisi toteuttanut sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiota eikä palvelujen saatavuutta tai parantanut niiden laatua millään tavoin. Lakiesityksen perimmäisenä tavoitteena oli pakkonaittaa kuntia yhteen, mikä olisi merkinnyt pyrkimystä itse laille vieraiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja mikä mielestäni osoitti äärettömän huonoa lainvalmistelua.

Kannatan lämpimästi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden, varsinkin rahoitusrakenteiden perusteellista uudistamista. Nykyinen monikanavarahoitus merkitsee sitä, että parhaiten toimeentuleva ja rintamailla asuva väestönosa saa laadultaan parhaat palvelut nopeimmassa ajassa siksi, että työterveyshuollon palveluihin varsin monissa tapauksissa on sisällytetty sairaanhoidon osuus ja siksi, että hyvin toimeentulevilla on mahdollisuus hankkia yksityinen sairausvakuutus täydentämään lakisääteistä turvaa. Tosin on huomattava se, ettei yksityinen vakuutusturva ole täydellinen, vaan vakuutusyhtiö voi rajata vakuutusehdoissaan pois ne sairaudet, joihin se katsoo vakuutuksenottajalla olevan jonkinasteisen sairastumisriskin.

Palvelutuottajien kannalta järjestelmä on epäoikeudenmukainen siksi, että kunnallisen terveydenhuollon potilas on tuottajalle (kunnalle) kuluerä, mutta yksityisellä puolella tuloerä. Toinen epäkohta sisältyy siihen, ettei kunnallinen palvelu voi valikoida asiakkaitaan, kuten yksityinen voi. Kolmanneksi työterveyshuollon tai yksityisen sairausvakuutuksen piirissä olevat saavat myös ohituskaistan erikoissairaanhoitoon, minkä lisäksi järjestelmä suosii tarpeettomienkin hoitojen tekemistä.

Näen, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen rakenteiden uudistamisessa tulee edetä seuraavien pääperiaatteiden mukaisesti:

  1. Asiakkaat luovat kysynnän ja heillä on vastuu omasta terveydestään, mutta samalla heillä on valinnanvapaus palvelujen tuottajan suhteen.
  2. Tarjonnan puolella tilaaja erotetaan tuottamisesta, kuten nyt saavutettu poliittinen tahto osoittaa. Tuottajat valitaan kilpailuttamalla alueellisesti palvelujen tuottajat ja kilpailutuskriteereissä tulee ottaa huomioon laatu, palvelujen saatavuus/ saavutettavuus. Tuottajat voivat olla joko yksityisiä tai julkisia. Kilpailun ulkopuolelle jäävät ensiapu, päivystystoiminta ja vaativin erikoissairaanhoito. Tuottajien tulee saada tulonsa asiakkaiden sairauksien, sairausriskien ja ennalta ehkäisevän työn onnistumisen perusteella
  3. Järjestelmän rahoituksen tulee olla kansallinen yksikanavainen verorahoitus, joka tulee sitoa sairausriskeihin eikä tuotettuihin palveluihin
  4. Valvontavastuu on valtiolla, jonka tulee järjestää valvonta riittävän hyvään osaamiseen ja tietojärjestelmään perustuvana.

Olennaista on se, että rahoitusjärjestelmä yksinkertaistetaan ja että raha seuraa potilasta. Toinen merkittävä asia on se, että kansalaisille tulee luoda kannustimia paitsi huolehtia omasta terveydestään ja hakeutua hoitoon parhaalle osaajalle sekä ennaltaehkäisyn että itse sairauksien hoidon suhteen.

En pidä mahdottomana sitäkään, että nykyiset kunnalliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut (pois lukien ensiapu, päivystystoiminta ja vaativin erikoissairaanhoito/ vaativimmat sosiaalipalvelut) muuttuvat osakeyhtiöpohjaisiksi, koska olennaista on se, että palvelujen saatavuus ja niiden rahoitus on järjestetty edellä kuvaamallani tavalla.

Toivon, etteivät puoluepoliittiset erimielisyydet eivätkä vaalien alla annetut lupaukset sotke aikaan saatua sopua ja että uudistus viedään loppuun jämäkkää johtajuutta ja eri osapuolten tavoitteisiin sitoutumista osoittaen.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja

 



 

 

 

12.3.2014

Kolme vuotta kuntarakenne ja sote-sekoilua

Olen viettänyt ja vietän varsin kiireistä kunta- ja sote-rakenteeseen liittyvää työjaksoa. Kuntauudistuksen alkutahdit kirjoitettiin Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan, jossa todetaan, että ”hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin perustuva kuntarakenne”.  Hallitusohjelman kirjaus lähti siitä olettamuksesta, että suurentamalla kuntakokoa ja vähentämällä niiden määrää saadaan aikaan taloudellisesti vahvat kunnat, joiden ei tarvitse kilpailla keskenään ja jotka järjestävät kuntapalvelut omin voimin omille asukkailleen.

Todellisuus on ollut karumpaa kuin olettamukset. Suomea ja sen myötä Suomen kuntia vaivaa globaalin maailmantalouden taantuma, minkä seurauksena kuntien verotulot ovat pudonneet ja valtionosuuksia on jouduttu leikkaamaan. Verotulojen tippumisissa ja valtionosuuksien leikkauksissa on ollut kuntakohtaisia vaihteluja, mutta yhtä kaikki kunnat yleisesti ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa.

Kuntarakenteen uudistus pelkästään kuntarajoja siirtelemällä ratkaisee kuitenkin vain vähän kuntatalouden ongelmia.  Kuntia, kunnallisia palveluja ja kunnallista päätöksentekoa, yleensäkin kansalaisvaikuttamisen keinoja tulee voida uudistaa. Kuntapalveluja ja hallintoa pystytään tehostamaan automatisoinnin (digitalisoinnin) keinoin. Nykytekniikan keinoin tehostaminen koituu kaikkien hyödyksi, kunhan pidetään huolta siitä kaikkien kansalaisryhmien mahdollisuudesta hoitaa asiansa verkon kautta. Päätöksentekoon ja kansalaisvaikuttamiseenkin on löydyttävä uusia lähestymistapoja ja uusia keinoja. Pelkkä äänestäminen vaaleissa ja osallistuminen kunnallisiin luottamustehtäviin ovat peruspilareita, mutta käyttäjädemokratian tuominen palveluihin ja kysynnän/ palvelujen laadun perusteella tapahtuva palvelutuotannon ohjaus vaativat vielä kehittämistä.

Terveydenhuollon palvelujen osalta keskeisintä ei ole hallinnolliset rajanvedot, vaan rahoitusjärjestelmän uudistaminen. Suomalainen seitsenkanavainen rahoitusjärjestelmä on varsin suuri kummajainen, joka on johtanut siihen, että terveydenhuollon palvelujen saatavuus on eri väestöryhmillä erilainen ja siihen, ettei varsinkaan kunnallisilla terveydenhuollon palveluilla (terveyskeskuksilla) ole ollut riittäviä mahdollisuuksia.

Lamasta välittämättä lienekö koskaan kuntia pompoteltu valtion toimesta kuin viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana? Viimeisin esimerkki tulee viikonvaihteesta, jolloin kävi ilmi, että toinen päähallituspuolue valmistelee uutta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiehdotusta? Aluksi se kiistettiin, mutta hyvin pian kävi selväksi, että se on totta. Toinen päähallituspuolue seurasi perässä muutaman päivän viiveellä. On ennenkuulumatonta että lakiluonnoksen laaja lausuntokierros on jo päättymässä ennen kuin ministerit havahtuivat aprikoimaan lain perustuslainmukaisuutta.

Sekaannus ja sekoilu ovat johtaneet siihen, että kunnissa on jouduttu elämään epätietoisuudessa ja jättämään esimerkiksi elinkeinojen kehittämistyö vähemmälle kuntarakenne- ja sote-sekoilujen vuoksi. Ikävää on, että kuntauudistus sotkettiin puoluepoliittiseen peliin, jonka maksajina ovat veronmaksajat ja josta koko kansakunta kärsii. Kysyä voi, että onko Suomella tähän oikeasti varaa?

Edellä kertomaani ei pidä ymmärtää niin, että Askola olisi hyppäämässä pois Itä-Uudenmaan kuntarakenneselvityksestä. Tarkoitan vain sitä, että kuntarakenneuudistuksen suuntaviivat ja tuleva sosiaali- ja terveydenhuollon laki olisi lopultakin saatava valmiiksi. Minua monen muun ohella kyllästyttää lukea siitä, että ”hallitus tekee asiassa linjauksia” ja että ”tämä olisi jo tehty, jos tämä olisi helppoa”.  Minä haluaisin päästä eteenpäin ja käyttää aikaani esimerkiksi kunnan elinvoimapolitiikan hyväksi, jotta seudulle saataisiin uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja. Niitä Askola muiden kuntien ohella tarvitsee kipeästi.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja

 



 

 

 

Kohti tasapainoa

Kunta on taistellut viimeiset vuodet taloutensa tervehdyttämiseksi ja on onnistunut hyvin. Vuonna 2011 saatu pohjakosketus on jäänyt taakse ja olemme sekä viime että tänä vuonna puolittamassa tappiomme aiempaan vuoteen nähden, tänä vuonna tosin siten, että vertailulukuna on tappio, joka olisi saatu ilman kunnalle myönnettyä harkinnanvaraista rahoitusavustusta.

On kuitenkin todettava, ettei kunta ole vielä selvinnyt, vaan että valtuuston (todennäköisesti myös 2017 – 2020 valtuuston) velvollisuutena on löytää uusia keinoja talouden tervehdyttämiseksi tilanteessa, jossa kansan- ja koko euroalueen talous kasvaa hitaasti. Valtionosuuksiin tehtyjen leikkausten lisäksi verokertymien kasvu näyttää olevan hidasta vielä ensi vuonna.

Talousarvioesitykseni pohjautuu talouden tervehdyttämisohjelman lisäksi siihen, että toimintakatteen kasvu sai olla enintään samansuuruinen, kuin mitä verotulojen ja valtionosuuksien kasvu oli, koska toimintakate rahoitetaan nimenomaan noilla tuloerillä. Koska ostopalveluissa oleva menojen kasvu, varsinkin erikoissairaanhoitomenojen kasvu on niin suurta, jouduin esittämään 0,25 prosenttiyksikön tarkistusta kunnan tuloveroprosenttiin. Vastaiset tappiolliset tilinpäätökset tulevat joka tapauksessa maksettavaksi ennemmin tai myöhemmin.

Tähtäsin esitykselläni siihen, että talousarvio säilyttää palvelut kutakuinkin nykytasoisena, mutta uusia toimintoja ei juurikaan voida aloittaa. Palkkaamme uusia ihmisiä vain korvataksemme joitain aiemmin ostopalveluna tehtyjä töitä ja vastaavasti supistamme henkilöstömääräämme talouden tervehdyttämisohjelman mukaisesti tähdäten luontaisen poistuman hyväksikäyttöön.

Kunta on mukana valtiovallan määräämässä kuntarakenneselvityksessä ja tehtävä omat kuntarakenteen uudistamiseen liittyvät ratkaisunsa viimeistään 31.12.2014 mennessä. Rakenneselvityksen muita osapuolia ovat Loviisan ja Porvoon kaupungit sekä Myrskylän, Pornaisten ja Sipoon kunnat. Rakenneselvityksistä aiheutuu kunnalle noin 25.000 euron menot. Rakenneselvityksillä, vaikkei yhdistymisiä tulisikaan, on kuitenkin mahdollisuus löytää uusia keinoja palvelujen parantamiseksi ja toiminnan tehostamiseksi.

Investointiesitys (netto) on 2.449.000 euroa. Suurin yksittäinen kohde on jo tänä vuonna aloitettava Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen käyttöön tuleva paloasema, joka rakennetaan Hiidenkirnujentien varteen Askolan koulun ja Askola Areenan tuntumaan. Pelastuslaitos tulee siihen vuokralaiseksi maksaen tiloista vuokraa, jolla katetaan aseman rahoitus- ja ylläpito. Kunnan osuus tästä on noin 5 prosenttia. Jatkamme myös Palvelukeskus Mäntyrinteen peruskorjausta 700.000 eurolla hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. Sekä liikenneväylien että kunnallistekniikan rakentamista ja peruskorjaamista on myös noin 1.400.000 euron edestä.

Investointien toteutus merkitsee lisävelkaantumista 1.581.000 euron edestä ja kasvavaa korkoriskiä. Toisaalta investoinnit on myös nähtävä tulevaisuudenuskona ja tarpeellisina hyppäyksinä sille, että kunta ja kuntapalvelut ovat myös olemassa 2020-luvullakin.

Kiitän lämpimästi kunnan henkilökuntaa ja luottamushenkilöitä rakentavasta yhteistyöstä talousarvioprosessin aikana.

Esko Rautiainen
kunnanjohtaja 

 

 


 

 

31.7.2013

Mietteitä syyskauden aluksi

Olen pitänyt kesälomani ja palanut kuluvan viikon maanantaina arkeen hyvin levänneenä ja virkistäytyneenä. Pyrin lomani aikana tietoisesti välttämään kaikkea kunta-asioihin liittyvää, jotta aivoni saisivat levätä ja jotta työn taas alkaessa olisi vaikka aiempiin näkemyksiini tullut uusia sävyjä.

Tulevana syksynä ja talvena meidän on onnistuttava muutamissa suurissa kysymyksissä. Tärkein asia koskee kunta- ja sote-uudistusta, joiden osalta hyväksyimme toukokuun valtuustossa sen, että ryhdymme selvittämään asiaa muiden itäuusmaalaisten kuntien kanssa yhdessä. Aikaa onneksi on, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon hallintoa koskevaa lakia ei vielä ole olemassa. Lain tultua hyväksytyksi kunnille on annettava aikaa vähintään puoli vuotta liitosselvitysten tekemiseen.  Näillä näkymin sote-laki on eduskunnan käsittelyssä aikaisintaan ensi keväänä. Näillä näkymin teemme kuntaliitosta koskevia ratkaisujamme vasta myöhään syksyllä 2014.

On huomattava, että heinäkuun alussa voimaan tullut kuntarakennelaki velvoittaa kuntia ryhtymään liitosselvityksiin. Laki ei kuitenkaan rajaa selvityksistä pois kuntien välisen yhteistyön ja – toiminnan selvittämistä. Pidän tärkeänä, että rakennelain mukaisten liitosselvitysten ohella selvitetään mahdollisuudet kehittää kuntien välistä yhteistyötä, jolla on jo pitkät perinteet ja jolla on maassamme saatu erinomaisen hyviä tuloksia aikaan.

Talouden vakauttamisessa riittää työsarkaa huolimatta siitä, että monet tunnusluvut ovatkin jo kääntyneet parempaan suuntaan. Etenkin erikoissairaanhoidon kehitys kesäkuun tasauslaskun jälkeen alkaa näyttää siedettävältä, joskaan ei vielä aivan riittävältä. Talouden tunnuslukujen parantaminen edellyttää valintojen tekemistä ja riittävää yhteen hiileen puhaltamista niin päätöksentekijöiden, toimivan johdon ja henkilökunnan kesken. On muistettava, että keväällä hallitus linjasi kehysriihessään leikkaavansa valtionosuuksia lisää. Vaikka valtiontalous vaatiikin vakauttamista, niin totean kritiikkinä valtionosuusleikkauksiin, että niillä pohjimmiltaan tavoitellaan kuntaliitoshalukkuuden parantumista kunnissa.

Elinkeinoelämän toimintaedellytysten parantamiseksi on jatkettava työtä. Leppämäen yritysalueen asemakaavoitus on luonnosvaiheessaan ja olen jo nyt saanut alueesta kiinnostuneita yritysten edustajia ottamaan yhteyttä. Uskon asemakaavan tulevan valmiiksi vielä tämän vuoden aikana ja ensi vuonna aluetta voitaneen ryhtyä jo toteuttamaan.

 Valtuustokauden ensimmäistä vuotta on eletty vasta 7 kuukautta. Tähän nelivuotiskauteen on ladattu paljon odotuksia ja toiveita ja mielestäni on tärkeää, että valtuustokauden tärkeimmät tavoitteet voidaan aikatauluttaa ja organisoida siten, että ehdimme toteuttaa ne riittävän huolellisesti.  Toivon valtuustoryhmien käyvän keskinäiset neuvottelut suunnitelluista tavoitteista ja niiden ajallisesta järjestyksestä siten, että pieni hallintokoneistomme ehtii valmistella ja toteuttaa päätetyt uudistukset.

Rakentavaa ja hyvää syksyä kaikille!

 

 


 


 

 

 

 

27.5.2013

Surkea ja arvoton näytelmä

Maassamme on uudistettu kuntarakennetta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakennetta vuodesta 2005 alkaen, ensin niin sanotun Paras-hankkeen turvin ja nyt pikkutarkan hallitusohjelman siivin. Vanhan sananlaskun mukaan ”mikä pitkistyy, se myös mutkistuu”, pitää tässä tapauksessa ikävä kyllä paikkansa.

Ainoa asia, mistä ollaan yksimielisiä, on se, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteissa on uudistamistarvetta. Kaikki muu on epäselvää, mikä on aiheuttanut kuntiin ja kuntayhtymiin sekä niiden palveluksessa työskentelevään henkilöstöön päätöksentekijöistä puhumattakaan suuren hämmennyksen. Mitään ei voida tehdä, kun mistään ei mitään lopullista tiedetä. Kunnat on asetettu keskenään sotajalalle typerillä väestöpohjavaateilla, joilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa palvelujen järjestämisen näkökulmasta katsoen, vaan joiden ainoa tehtävä on (pakko-)liittää kuntia yhteen. Asia myönnetään jopa hallituspuolueiden sisältä: Heidi Hautala totesi muutama viikko sitten Helsingin Sanomissa, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen tarkoituksena on vauhdittaa kuntarakenneuudistusta. Sama viesti on tullut korviini toisen päähallituspuolueen riveistä kiertoteitse: ”Jos mitään muuta ei saada aikaan, niin kuntarakenneuudistus ainakin saadaan tehtyä”.

Suurin virhe sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa on se, ettei terveydenhuoltolakiin sisällytetty mitään palveluiden rahoitukseen liittyvää asiaa. Rahoituskysymys jätettiin pois myös sote-järjestämislakityöryhmän toimeksiannosta. Kelaan, työterveyshuoltoon ja opiskelijaterveydenhuoltoon (YTHS) ei sen vuoksi ole kajottu. Rahoitusjärjestelmäremontti olisi ollut kuitenkin kaiken alku ja juuri siitä olisi pitänyt aloittaa. Rahoitusjärjestelmän uudistaminen olisi tuonut sekä julkiset että yksityiset palveluntuottajat samalle viivalle ja olisi mahdollistanut kansalaisen valinnanvapauden varsinkin perusterveydenpalvelujen osalta.

Tehty ehdotus tuo maamme kuntiin pienet, alle 20.000 asukkaan kunnat, joilla ei ole valtaa, mutta on vastuu maksaa laskut, 20.000 – 50.000 asukkaan kunnat, joilla on jotain perustason ennaltaehkäiseviä tehtäviä sekä yli 50.000 asukkaan kunnat tai  sote-alueet, jotka ovat liian pieniä erikoissairaanhoidon j&au